Olen paljon lukenut pro-ana sivuillani http://lasiluuranko.suntuubi.com/ ns. "haukkumatekstejä, vittuilua... Joku oli jopa kirjoittanut minulle :"Tapa ittes!" Noh, mitä luulet mun koko ajan tekevän! Ja haluun sanoa niille kaikille:
Mä en ikinä halunnut itselleni tätä.
Joka aamu kun herään, joka kerta kun oksennan,
joka kerta kun itken, kysyn itseltäni: Kuka olen?
Ja mä katon itteäni. Halveksin, vihaan...
Vihaan sen takia koska en pysty lopettamaan sitä.
Ja se pahenee. Kaikki lopulta pahenee.
Joka kerta viet sen pidemmälle.
Ensimmäinen kerta kun oksennat,
jätät ruuan väliin ja äiti huolestuu.
Laihdut kymmenen kiloa ja olet kaiken huomion keskipisteenä.
Haluat laihtua enemmän.
Pian se ei olekaan enää pelkkää huomiota...
siitä tulee pakkomielle, elämäntapa.
Sinulla ei ole aikaa ystävillesi,
alat valehtelemaan, saat perheesi itkemään.
Ihmiset luovuttavat. Et anna heidän auttaa.
Itket, koska luulet että kukaan ei rakasta sinua.
Menetät unelmasi. Menetät onnellisuutesi.
Oksentaminen ja ruoka ei enää riitä lievittämään pahaa oloa.
Lyöt itseäsi, teet käteesi pieniä viiltoja ja huomaat sen satuttavan pahemmin.
Kyyneleet muuttuvat vereksi ja haavat syvemmiksi.
Et kestä katsoa itseäsi, kipu sisällä on niin tuskaista.
Tarvitset taas jotain uutta.
Jotain mikä saa sinut unohtamaan arpesi.
Kaikki lähtee siitä ensimmäisestä pullosta,
ensimmäisestä pilleristä
ja huomaat että voit taas hetken elää.
Mutta sekään ei riitä.
Mikään ei koskaan riitä.
Tarvitsen aina enemmän, mitä vain, kunhan kipu katoaa.
Ja sitten...
joku aamu heräät sairaalasta,
koska halusit edellisenä yönä kuolla.
Ja mistä kaikki sai alkunsa...
Mä teen tätä, koska mulla ei oo mitään muuta. Näin mä pystyn vapauttaa mun pahaa oloa. Mä valehtelen ihmisille niin paljon, että unohdan mikä oli se perimmäinen totuus. Ja eniten mua sattuu se, että joku tulee sanoo mulle että lopeta toi. Sä satutat muita. Mä tiedän sen. Mä nään sen joka päivä, jokainen hetki. Ja sen takia mä satutan itteeni vielä enemmän. Ennen kaikki oli vain huomion hakua. Halusin vain vähän enemmän rakkautta... Nyt häpeän elämääni, kaikkia ongelmiani... tekojani. En vaadi tai pyydä keneltäkään apua, koska en osaa ottaa sitä vastaan. Useimmiten en halua, koska annan mieleni temppuilla itseäni vastaan. Annan sen valehdella ja uskotella kaikkea paskaa. Haluaisin ihmisten vain ymmärtävän ja hyväksyvän sen, että vaikka kuinka haukutte ja yrittäisitte puhua järkeä, en pysty siihen.
8 kommenttia:
haleja sinne, koetahan kestää.. <3
Toi oli todella kauniisti kirjoitettu. Rupesin itkemään kun luin. Niin totta joka sana. Voi jos olisin silloin tiennyt mihin helvettiin itseni laitan, en olisi ikinä jättänyt yhtäkään ateriaa väliin.
Voimia! <3
Jeesus haluaa ja voi teidät vapauttaa, rakkaat lapset!!!!
Voi, niin tuttua.. Mä en voi jatkaa, koska ilman tätä mulla ei ois enää mitään. Silti en tiedä enää miksi haluan, miksi teen näin? Miksi en voi vain olla ja syödä? Koska en halua olla lihava. Vanhoissa kuvissa, jotka ovat minusta, kertovat jokainen totuutta kauheistä läskeistäni..En halua takasin niihin, haluan olla jotain kaunista, jotain parempaa, vaikken nyt vielä olekaan onnellinen..
Aloin itkeä kun luin tätä blogia, ja mä itken ihan helvetin harvoin. Ihan kun oma elämä toisen sanoin. Arvostan sitä rehellisyyttä millä kerrot elämästäs. Yritä muistaa että miten pahasti ikinä olisitkaan mokannu niin olet ihan yhtä tärkeä kun kuka tahansa muu. Kaikilla on kuitenkin joku luuranko kaappinsa perällä. Voimia <3
hui, kylmät väreet menee kun teksti on ihan kuin omasta päästäni. kyllä mä tiedän että satutan muita, kyllä mä hitto vie sen tiedän mutta sen tietäminen ei auta yhtään mitään. en mä pysty lopettaa tätä enkä aina ole varma haluankokaan.
tämäki on aivan sellanen jonka mä olisin voinut kirjottaa..tuntuu samalta kans.:Syhdyn kyllä kaikkee mitä oot kirjottanut<3
ihan kiva että pystyt purkamaan olojasi jollain tapaa mutta oletko ajatellut että masentuneet, epävarmat pikkutytöt/pojat jotka eivät vielä ole keksineet ihanaa pikku harrastustasi, saavat siitä varmasti oivan kipinän aloittaa? Olet silloin vastuussa tästä, vaikka sivuilla yritetään muuta väittää. Vaikkei elämäntyylisi ole rikollista, on se silti verrannollista esim. huumeidenkäyttöön. Hyvä että saat purettua tuskaasi, mutta KUINKA KEHTAAT VÄITTÄÄ OLEVASI VAHVA KUN MUUT JOUTUVAT KÄRSIMÄÄN SEN TAKIA, ETTÄ SINULLE TULISI PAREMPI OLO?
kumminkin kaikella ystävyydellä <3
Lähetä kommentti