Tiedän rakkaat, olen ollu kauan taas poissa ja pyydän anteeksi..:(
Oli iso juttu tässä meneillään, nimittäin muutin Tampereelta Helsinkiin ja alko uus työ ja kaikkee, mutta nyt oon kunnolla asettunu tänne ja saanu elämän taas rullaamaan:) Ihana uus kaupunki, uudet kuviot ja uus elämä... Mahtava taas päästä katsomaan mitä teille kuuluu!
Mun tilanne oli reilu viikko sit todella hyvä! Asuin hetken ystäväni luona ennen muuttoani kaksi viikkoa ja laihduin todella paljon! En päässyt punnitsemaan itseäni nimittäin sillä ei oo vaakaa, mutta vaatteet roikkuivat päällä<3 varmaan ainakin kyllä pari kolme kiloa... Sitä ei pysty vaan syömään kun toinen on koko ajan vieressä. Ja oksentelut jäi:) Mutta nyt muuton jälkeen alko menee taas vähän huonommin, sorruin oksentamaan useita kertoja, vaikka lupasin että sen on loputtava nyt. Ahdisti, tunsin vain oloni niin yksinäiseksi... No, johtuu kai kaikesta muutoksesta, mutta nyt se alkaa mennä ohi. Lihoin taas pikkasen, tai ainakin tuntuu siltä, niin ällöttävän turvonnut olo! En ole uskaltanut vaaálle...jos odotan viikonloppuun ja yritän olla syömättä. En ahdistuisi painosta sitten niin paljon... Mutta tiedän että pystyn siihen taas. Kaksi viikkoa sitten olin niin loistavalla mallilla! Laihduin huimaa vauhtia, pystyn siihen taas! Ihan varmasti. Käyn ruokakaupassa vaan kerran viikossa ja niillä ostoksilla mun on pärjättävä koko viikko. Elimistö tottuu siihen niin nopeasti...
Hävettää myöntää, mutta tulin nyt vasta pitkän ajan jälkeen käymään täällä tänään ekaa kertaa viime kerran jälkeen... Olin unohtanut miten paljon voimaa täältä sain aina. En jaksaisi ilman teitä. Kiitos<3 En voi hetkeen muuten nyt laittaa uusia kuvia, sillä hajotin läksiäisissäni mun kameran:D Pakko ostaa uus kun rahatilanne on parempi. Kirjoittelen taas piakkoin... No heti huomenna!:D Nyt en aio olla enää poissa täältä, sillä hassua, olen huomannut että aina kun lakkaan käydä täällä ja lasiluuranko-sivuillani niin sorrun syömään, masennun, annan otteen lipsua. Mun täytyy käydä täällä! Teidän ja itseni takia! Rock you girls!!:D Me pysytään vahvoina! Älkää vaan luovuttako. Haleja kaikille<3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
26 kommenttia:
Terve!
Meinasin kirjottaa ihan älyttömän törkeää ja inhottavaa tekstiä, koska tuo käytöksesi saa minut raivostumaan, sillä ilmeisesti tiedostat, että sinulla on sairaus? Mutta päätin kuitenkin kirjottaa ihan asiallisen viestin.. :)
Enpä usko, että jonkun tuntemattoman kommentti saa muuttamaan elämäntapojasi, mutta toivon ihan tosissaan, että ymmärtäisit kuinka lyhyt elämä loppujenlopuksi on. Koskaan ei voi tietää kuoletko 2 vuoden päästä sairauteesi (tai anoreksian aiheuttamiin sairauksiin) tai sitten siihen, kun rattijuoppo tulee väärällä kaistalle. Elämä on sattumaa. Ymmärtääkseni olet vielä aika nuori? Entäpä jos et voi enää ikinä saada esim. lapsia? Entä jos hiuksesi lähtevät pysyvästi? (näin kävi anorektikko kaverilleni)
Mutta etkö haluaisi joskus edes nauttia pizzasta ystävien kanssa? Leivoksista läheisessä kahvilassa? Muistaa elämästäsi muutakin kuin ainaista nälkää ja kaloreiden vahtimista?
toivottavasti mietit, että minkälaista elämäsi olisi ilman anoreksiaa, sairautta. Laiha saa olla, itsekin pidän laihuudesta (olen 168/53) mutta silti syön, no oikeastaan todella paljon. Terve laihuus on kaunista, kunhan se on normaalin rajoissa.
Yrittäisit edes parantua. Kuitenkin maailmassa on erittäin paljon ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta syödä.
Stay strong girl stay strong!!!>3...
ihana kuulla et olet noin positiivinen ja täynnä energiaa! <3 tuittu
miksei tule jo lisää? vasta olen alakannu käymää täällä mut haluisin lisää .. (:
moi! oon käyny jo aikas kauan noilla sun lasiluuranko- sivuilla a blogiaskin lueskellu, hyvä kun postaat taas aktiivisemmin! :) tosi mielenkiintosta luettavaa. lisäsin muuten blogisi linkin omaan blogiini. :)
Ihana kuulla susta, täällä on koko porukka jo pelänny että sulle on käyny jotain...
hyvä kuulla että sulla kuitenkin menee hyvin, ehkäpä munkin laihdutus onnistuu kun sä päivittelet blogias :)
...ja tätä innostusta kesti sit taas vaan hetken? ei oo tarkotus olla ilkee, mut kyllä jos sä haluut olla muille anoille/mioille esikuvana (tai sellaisen roolin oot sainakin itelles luonno, mikäli et sitä ite huomaa) niin syö aika paljon motivaatioo ja luottamusta kun aina häviät tuolla tavlla...toki ihmisille tapahtuu aina kaiken laista. Ehkä ois parempi jos tuota lasiluuranko sivua rupeis joku muu pitään sun kanssa? useesti tuntuu et koko sivu on jääny jotenki heitteelle... toivottavasti jaksat pysyä meidän kanssa <3
kiitos ihan oikeesti, sä tuet ja autat meitä pikku keijukaisia tai niitä jotka haluavat sellaisia olla : ) älä lopeta blogin kirjottamista, haluan tietää miten sulla menee ja saan itsekin valtavasti voimaa sun kirjotuksista. mua ei tue tai lohduta tai auta kukaan, oon niin yksin. kiitos, kiitos.
sä oot niitä vahvoja. *hali*
ikävä huomata että innostustasi kesti taas vaan näin lyhkäsen ajan :( sua kaivataan <3
Ihanaa jos pystyt nyt kirjottelemaan enemmän <3 Itteekin thinspiroi muiden tekstit.
voimia sulle :)
suosittelen hommaamaan aikakoneen ja piipahtamaan satunnaisella keskitysleirillä vuonna 1944. Niin paljon ihanan laihoja ihmisiä, oi mikä onni ja autuus.
Sun pitää kirjotella useemmin, nää sun tekstit on niin hyviä ja näistä saa lisää motivaatiota. Oot hyvä kirjottamaan ja kuvaamaan tunteitasi!
Voimia sulle, käy taas täällä!<3
Kuole sairautees kummallinen huora. Ei sua täällä tarvita sairastuttamassa muita!
Selailin sivujasi ja lueskelin blogiasi. Haluaisin vain sanoa, että sinä voit selviydyt! Masennus, syömishäiriö... Mikään tuollainen ei kestä ikuisesti: paistaa se päivä risukasaankin.
Olet varmasti perillä siitä, että puutteellinen ruokavalio, esimerkiksi vitamiinien puute, aiheuttaa väsymystä ja masennusta. Monityydyttämättömien rasvahappojen (omega-3-rasvahapot) puute erityisesti aiheuttaa masennusta. En tiedä, auttaisiko vitamiinien ja omega-3-rasvahappojen syönnin lisääminen tilanteessasi yhtään. Mulla ei ole ainakaan ollut pahemmin ongelmia syömisen kanssa sen jälkeen, kun ensin aloin syödä sen mukaan, että välttäisin masennuksen.
Joka tapauksessa toivotan sulle paljon jaksamista.
Kohtahan siun elimistö pettää ja sie kuolet pois. :) Joten syö vielä viimeinen ateria tyttöseni.
terv. Vanhempi ja paljon viisaampi.
En tiedä mitä sanoa... Haluisin vaan auttaa sua. Eksyin blogiisi ihan vahingossa enkä osaa kuvailla miltä musta tuntuu. Kamalaa että sellainen sairaus kun anoreksia on olemassa, en vaan voi käsittää sitä ja kaikkein vähiten siksi että en osaa tehdä sille mitään.. Toivon että joku voi auttaa sua, toivon että itse pystyt auttamaan itseäs..... Voimia
Sun täytyy kirjotella useammin. Sun tekstit antaa niin paljon voimaa. Oothan kunnossa?
Stay strong, me täällä ollaan aina sun tukenas.<3
Et ole postaillu ttaas aikoihin. ;<
Hyvä uutta alkjua uues kaupunkis :)
et ole käynyt täällä kuukausiin, tai ainakaan kirjoitellut... kuinka voit? oletko kunnossa...? tule pliis ilmoittamaan itsestäsi edes jotakin. tule ilmoittamaan, että olet elossa?! minun on ihan ikävä..
Voi vitsit oon ilonen sun puolesta!!:)
Paaljon voimia vielä tästäkin eteenpäin:))
Luin koko sun blogin läpi ja mulle tuli kauheen paha olo.
Mitä teet sitten kun oot päässyt sun tavoitepainoos? 8vuotta on ihan helvetin pitkä aika.
on ihanaa kun maailmassa on muitakin tämän sairauden kanssa kärsiviä... itse en ole liian laiha mutta laihtumisen varaa olisi noin 10 kiloa!! olisi ihanan jutella sinun kanssa vaika sähkö postitse tarvitsisin paljon vinkkejä ja ymmärrystä miksi näin on miksi esim sinä ajattelet painoasi niin paljon tai minä tai sisareni ja moni muu...
hae apua itsellesi heti! eihän tollanen elämä ole elämää. sairauden kanssa taistelua joka päivä.
Hei,
Sain linkin sivuillesi, ja minulle sanottiin näin: "ei vittu miten tyhmiä ihmiset voi olla ! Lue tota hetki niin naurat ittes kesäkuntoon!"
En naura. En vaikka olen lukenut koko blogisi läpi. Ystäväni siis nauravat sinulle ja sairaudellesi. Minä melkein itken koska niin sairasta tyhmyyttä tämä blogisi on.
Minua ei voisi vähempää kiinnostaa yhden tuntemattoman ihmisen anoreksia, MUTTA,koska teet blogisi sillä sävyllä, että kannustat muitakin anoreksiaan, bulimiaan, ja muihin sairauksiin, niin kiinnostaa ja paljon.
Tajuatko sinä tyhmä ihminen, että sairauteesi voi kuolla?! Tajuatko, että blogillasi joku 13-vuotias elämän vasta aloittanut pikkutyttö voi kuolla JUURI SINUN TAKIASI?
Jatka sairauttasi minun puolesta, mutta lopeta blogisi kaikkien suomenkieltä ymmärtävien puolesta.
Tee elämästäsi elämän arvoinen ja syö.
En halua olla ilkeä, mutta tyhmyytesi saa minut raivon partaalle. Opiskelen alaa jonka tarkoituksena on juuri ehkäistä näitä sairauksia kaiken muunkin tyhmyyden rinnalla. Sitten törmään blogiin jossa ihannoidaan sitä kun valmiiksi pilalle vingutettu sairaus ottaa yliotetta ihmisestä.
Olet sadistinen hullu.
Älä jatka elämääsi enää tuolla tavalla, pyydän! Älkää te kukaan jatkako elämäänne tuolla tavalla. Menetätte henkenne, elämänne, ystävänne... ja ystävänne menettää teidät. Lopettakaa tuo. Uskokaa kun terveet ihmiset sen teille kertovat!
Lähetä kommentti