Tässä oli joitain uusia kuvia. Laihtuminen on edistynyt todella huonosti:( Olen ollut todella masentunut ja oksennellut taas aika ajoin. Viimeeksi painoa oli, viikkoja sitten, 51 kiloa ja nyt se on laskenut vain vaivaiseen 48.5... Mutta kai siitäkin on iloittava. Joulu todellakin lähestyy ja haluan laihtua siihen mennessä. Tänään en ole vielä syönyt mitään ja ajattelin vetää päivät 200 kalorilla tämän viikon. Se on aina vaikeampaa kun jämähtää kotiin. Pakko vältellä sitä ja yrittää kuluttaa kaikki aika poissa kotoolta. Onneksi on paljon töitä ja menoa tällä viikolla! Niin, ja kiitos teille jotka olette lukeneet blogiani ja käyneet netti sivuillani<3 olette ihania, haleja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
22 kommenttia:
Jos ihmettelet, miksi sivuillasi vittuillaan tai haukutaan, niin mietipäs tätä. Alleviivaat, että olet vastuussa vain omasta elämästäsi. Mutta kun teet siitä julkista ts. bloggaat ja laitat sivuille kuvia itsestäsi ja muista luurangoista suuren ihastelun saattelemana, edistät proana-kulttia ja inspiroit muita samaan hulluuteen. Sitä paitsi et ole näköjään vastuussa edes omasta elämästäsi, etkä itsestäsi, kun et kerta pidä itsestäsi hyvää huolta.
Yhtä lailla terveet ihmiset haukkuvat hullua pakkomiellettäsi, kuin haukkuisivat ihmistä joka puolustelee sivuillaan tupakanpolttoa, viinanjuontia tai huumeidenkäyttöä. Ne kaikki edistävät ihmisten pahoinvointia samoin kuin syömishäiriöt. Niissä ei ole mitään ihailtavaa tai puolusteltavaa.
Isoja agressioita herätät juuri tuolla "mut mä haluun olla anorektikko ja proana ja luurangonlaiha -uhollasi."
Kirjoitat koko ajan laihtumisesta ja siitä kuinka tavoittelet täysin absurdeja mittoja vaikka voisit olla nykyiseenkin laihuuteesi enemmän kuin tyytyväinen.
Se viha, jota saat osaksesi kumpuaa yksinkertaisesti siitä, että järkevät lukijasi eivät halua kenenkään muu ajautuvan samaan helvettiin, kuin missä itse olet.
Ja se, ettet edes harkitse muutosta, et ota apua vastaan, etkä edes yritä auttaa itseäsi, vie lukijoilta viimeisetkin säälin rippeet.
Taistelisit edes sairauttasi vastaan, niin sinua voisi ihailla.
Jokainen on vastuussa omasta elämästään. On vain oma asia miten sen käyttää.
Voisitko lukea muut tekstini ennen kuin kirjoitat. Olen yrittänyt paljon päästä sairaudestani eroon. Et edes voi käsittää...mutta se ei tunnu lähtevän, se on tuhonnut mieleni ikuisesti. Suutuin todella paljon kun sanoit etten ole yrittänyt taistella, todella loukkaavaa!
Pro-analla voin jotenkin uskotella itselleni että tämä on oikein. Et usko miten monta kertaa havahdun aina todellisuuten ja tajuan kuinka tuhoan kaiken ympärilläni, eniten itseni. Syömishäiriöt tuhoavat sinut. Niihin kuolee, jos ei lopullisesti niin ainakin henkisesti.
En halua sääliä, se vaihe on mennyt ohitseni jo ajat sitten. Nyt yritän vain elää ja selviytyä... Säälin on pahinta mitä ihmiset voivat tehdä sinulle. Säälin takia et saa itseäsi ikinä otettua niskasta kiinni. Sääli on todella alentavaa. Oikeastaan silloin kun kaikki oli vain huomion ja säälin hakua, menetin paljon ystäviäni ja läheisiäni, sillä kukaan ei jaksanut minua.
Katsopas, juuri siksi en tarjoakaan sääliä, vaan sitruunamehuun kastettua ivan ruoskaa.
Sääli on teidän syömishäiriöisten osalla maidon kaatamista maahan, sillä olettehan loppujen lopuksi aivan saatanan vahvoja narttuja sen suhteen mitä tulee oman ruumiinne rankaisemiseen ja kurissa pitämiseen. Ette te sääliä ja hymistelyä kaipaa, todellakaan.
Sääli on sellaisia varten jotka ovat oikeasti avuttomia, paljaita ja hauraita. Ihmisessä, joka pystyy tappamaan itsensä nälkään, täytyy olla paljon tahdonvoimaa. Sääli vain, että he käyttävät sitä niin uskomattoman turhaan ja tyhmään asiaan kuin sairaalloiseen laihduttamiseen.
Niin kauan kun pääset hetkeksikin uppoutumaan sadomasokistisiin fantasioihisi siitä, että proana-maailma on sellaista vaaleanpunaista, haurasta kristallia, kuin suntuubin lasiluuranko-sivut, -olet hukassa ja kaulaasi myöten paskassa.
Jokainen, joka muistuttaa sinua anoreksian irvokkuudesta ja siitä, ettei sitä pitäisi esitellä toisille ihmisille MILLOINKAAN myönteisessä valossa, on totuuden torvi jonka törähdysten on aiheellistakin aiheuttaa sinussa vitutusta ja vihaa. He saavat sinut tiedostamaan että olet todella sairaalla tiellä.
Muista kuitenkin, että jokainen sinua rajustikin kritisoiva varmasti toivoo, että jokaisen minuutin jonka käytät kalorien laskemiseen ja itsesi vihaamiseen, käyttäisit raivon ja vahvuuden kehittämiseen ja päättäisit, että: MINÄ LOPETAN TÄMÄN HELVETTIIN LUISUMISEN KEINOLLA MILLÄ HYVÄNSÄ JA PALAAN ELÄMÄN PARIIN. Se ei ole mahdotonta.
Näitä sivuja ylläpitämällä viestit ainoastaan siitä, että olet antanut periksi ja ryvet luurankofantasioissasi päivä päivältä syvemmällä. Jos sivusi kertoisivat siitä, että todella haluat parantua sairaudestasi, voisin sanoa kunnioittavani taisteluasi todella. Jos olet kerta niin vahva, niin näytä mihin pystyt. Näytä, että pystyt pistämään lääkärit seinää vasten ja auttamaan sinua sinun omasta halustasi. Äläkä päivästä toiseen uikuta ja vikise siellä painotaulukoilla vuoratun kolosi pohjalla, josta et edes anna kenenkään auttaa sinua ylös.
Uskon kyllä että sinussa on voimaa pelastaa itsesi, mutta on vain ja ainoastaan sinun päätöksesi käytätkö sen voiman itsesi tappamiseen vai pelastamiseen.
ELÄMÄSSÄ ON MUUTEN AIKA VITUSTI MUITAKIN JUTTUJA JA KOETTAVAA KUIN SEN VAHTAAMINEN, ONKO SINUN LANTIOSI SENTIN KAPEAMPI VAI LEVEÄMPI.
Kiitos sinulle, puhut todella asiaa. Tiedän että olen sairas, tiedän että kuolen jos en muutu. Kommentit täällä netissä, eivät saa minua tajuamaan, päinvastoin, sairauteni on mennyt pahemmaksi laitettuani nämä sivut tänne nettiin, kommenttienkin ansiosta.
Sinun kommenttisi oli kyllä erilainen. Et saa päätäni kääntymään tai minua lopettamaan näitä sivuja mutta havahduin minne olen taas jälleen kerran ajautunut. En huomaa itsekään aina välillä miten pitkälle ja tuntemattomaan tämä minua aina vie. Se ohjaa minua huomaamattani.
Viikonloppunakin minulle selvisi että poikaystäväni kaveritkin ovat huolissaan ja oikeasti kaikki ystäväni, jopa ne joita vain satunnaisesti näen ja kiitän niitä kaikkia ihmisiä jotka ovat ikinä tukenani olleet j edelleen pysyvät! He eivät vaan käsitä miten vaikeaa tämä on. Itsensä vastaan taisteleminen on pahin vastus mitä minulla on ikinä ollut elämässäni.
Pro-ana maailma on mustaa, siellä ei pääse eteenpäin edes taskulampun valolla. Niin pimeässä ei löydä muita, siellä ollan yksin. Siellä kaikki maistuu pahalta, eikä voi olla itkemättä. Olet alaston, vaihdat kaiken mitä omistat siihen pimeyteen vain jotta voisit olla kylmissäsi ja kivuissasi ja lopulta jäädä sinne asumaan. Siksi me ehkä yritämme värittää mailmaamme. Emme voi myöntää että sen vaaleanpunaisen alta löytyy jotain niin mustaa tai väritöntä...
Joku päivä, toivoisin istuvani siellä ravintolassa missä ystäväni ja voisin olla tuntematta syyllisyyttä tai vihaa itseäni kohtaan.
Perkele, joku päivä istun aivan siellä pöydän keskiosassa ja tilaan listalta sitä mikä kuulostaa kaikkein hauskimmalta!
Kiitos vielä kerran, voin yrittää. Taas yrittää. Hävettää jos taas epäonnistun. Epäonnistun aina! Sen jälkeen on niin raskasta yrittää uudelleen... Minulla ei ole tahdonvoimaa. Ei edes niin vähän tahdon voimaa että voittaisin elämäni takaisin.
Ja kirjoitusvirheitä!(edellisessä kommentissani) Saatanan syömättömyys tuhonnut aivoni!
Tiedätkö, kun luen juttujasi, näen sieluni silmillä suloisen eläimen joka on tungettu häkkiin ja joka järsii siellä ahdistuneena omaa raajaansa irti. En tietenkään kuvittele olevani se, joka käy avaamassa häkkisi oven ja näyttää sinulle tien elämän villiin metsään, mutta voinpahan ainakin pitää älämölöä siitä, että tuollaista ei saisi ihmiselle tapahtua. KENELLEKÄÄN. Tuollaisen tapahtumista vastaan pitää kerta kaikkiaan taistella raivokkaasti ja minä ainakin taistelen, oli siitä hyötyä tai ei.
Se, että lähimmäisesi joutuvat katsomaan kitumistasi, mahtamatta sille mitään, on hirveä tragedia. Minun käy läheisiäsi syvästi sääliksi, sillä ihminen jota he rakastavat sylkee haluamattaankin auttavalle kädelle, jota he koittavat ojentaa. Jos kuolet anoreksiaan, jätät heihin parantumattomat haavat. He eivät tule koskaan ymmärtämään sinua, mutta ikävöivät ja itkevät sinua niin kauan kuin elävät.
Koska pystyt käsittelemään tuota toivottomuutta ja ahdistustasi noinkin analyyttisesti ja samalla kerrot, että koet siitä huolimatta erittäin kauan jatkuneista syömishäiriöistäsi eroon pääsemisen täysin mahdottomaksi, näyttäisi siltä ettet sittenkään tee tuota itsellesi vain siksi, että olet päättänyt narsistisuuttasi tehdä niin. Etkä toivottavasti myöskään siksi, että palvot arvostelukyvyttömän teinin elkein säälittävään kuntoon itsensä saattaneita anorektikkomuijia. Ethän?
Vaikuttaisi todennäköisemmältä, että aivokemiassasi on jotain todella olennaista vialla. Joko siellä on jo ihan alun perinkin ollut jotain vikaa (puutoksia), tai sitten vika on kehittynyt anoreksian seurauksena. Tämä ei ole vinoilua, vaan aito yritys pohtia, miksi sinun on noin silmitön pakko tehdä tuota itsellesi.
Epäilen siis, että jokin kemiallinen tai kenties jopa geneettinen vika on ajanut sinut tuohon pakkomiellekäyttäytymiseen, josta ei liene ulospääsyä niin kauan kuin vika on korjaamatta. Jotenkin myös se, että et ole kokenut terapiasta olevan mitään apua ahdistukseesi, tukisi tätä oletusta. Juttelu kun ei tee fyysisiä ihmeitä tai korjaa puutostiloja.
Mitä itse tästä ajattelet? Siis siitä, että vika ja sairauden jatkuvuus ei olisikaan riippuvaista sinun mielestäsi, vaan se piilisikin ruumiisi automaattisessa mekaniikassa?
En mitenkään usuta sinua päätä pahkaa lääkkeiden käyttäjäksi. (Tai mistäs tiedän, onko sinulle jo kokeiltu aivokemian häiriöitä tasapainottavia lääkkeitä, esim. masennuslääkkeitä.) Toivon sinun kuitenkin paneutuvan tähän mahdollisuuteen ja uskovan, että sinunkin auttamiseksi täytyy olla olemassa keinoja. Et voi olla niin muista ihmisistä poikkeava ja ainutlaatuinen, etteikö sinunkin ongelmiisi löytyisi ratkaisua.
Kyse on vain siitä, että sinun itsesi täytyy koko ajan VAATIA apua aktiivisesti ja ottaa sitä vastaan, eikä nököttää siellä vaaleanpunaisen näkinkuoresi sisällä kuolemassa. Kukaan ei tule sinua kotiisi auttamaan, eikä pakkohoitokaan kuulosta miellyttävältä vaihtoehdolta (saatat joutua sinne, jos olet lähellä kuolemaa). Eikä kuolema varsinkaan, sillä sen jälkeen ei ole mitään.
Länsimainen koululääketiede ei ole ainoa taho, jolta voit pyytää apua. Luontaislääkinnällä, akupunktiolla ja hermoratahieronnalla voi olla myös suuria vaikutuksia kehonkuvaasi ja sairauteesi. Uskalla kokeilla niitä, edes kokemuksen vuoksi.
Sinun on pakotettava asiantuntijat auttamaan itseäsi ja etsittävä pakoteitä anoreksiasta yhtä kovalla tahdonvoimalla, kuin nyt pysyttelet sen syövereissä. Voit tietysti luovuttaakin, mutta se olisi sääli. Taas yksi ihmiselämä tyystin hukkaan.
Oletko lukenut uusimpia tutkimuksia anoreksia syistä ja kertomuksia siitä, miten toivottomistakin tapauksista on selvitty, kun on alettu korjaamaan oikeaa vikaa? Ehkä sinun pitäisi. Tässä on esimerkki yhdestä erittäin mielenkiintoisesta tutkimuksesta. En sano, että se olisi mikään ihmetutkimus, mutta ajattelemisen arvoinen kuitenkin. Siinä on toivon muren siitä, että paranemiseen on muitakin keinoja kuin psyykelääkkeet:
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/200807_01.html
Mietin olisiko sinun myös mahdollista ottaa yhteyttä ihmisiin, jotka tietävät mitä kanssasi pitäisi tehdä. Voisitko esimerkiksi harkita kirjoittavasi Turvaverkko-nimistä nettipalvelua pitävään Sini Ruohomaahan sähköpostiosoitteessa:
ruohomaa.turvaverkko@cc.helsinki.fi
Turvaverkon nettisivut löytyvät osoitteesta:
http://www.cs.helsinki.fi/u/ruohomaa/oma/TV/index2.html
Et ainakaan menetä mitään, jos otat auttajiin yhteyttä. Tarvitset myös ehdottomasti kohtalontovereiltasi muunlaista tukea, kuin nuo oksettavat, mielisairaat thinspiration ja proana-sivut. Tarvitset kohtalotovereitasi kertomaan, että anoreksiasta voi myös parantua ja parantuminen on todella kaiken vaivannäön arvoista. Laura Hakalan toimittama kirja Siskonmakkarat – miltä syömishäiriö tuntuu, voisi olla sinulle hyvää lukemista. Sieltä löydät tekstiä, joka ei valehtele.
Se mihin sinun kuitenkin tulisi paneutua ensimmäisenä, pienimpänä ja helpoimpana askeleena on se, että SINÄ lakkaisit valehtelemasta itsellesi ja muille. Voisit aloittaa käymällä kohta kohdalta läpi ensimmäisissä postauksissasi julkaisemasi tuhoisat elämänohjeet ja miettimällä, voisitko korvata jonkun niistä näillä. Vai voisitko peräti korvata kaikki proana-julkaisusi jollain vähemmän valheellisella.
Tässä elämänohjeita toisesta näkökulmasta
1.Jos kohtelet ruumistasi hyvin, pidät itseäsi muutenkin hyvänä, pyrit kokemaan tuskan sijasta mielihyvää ja uskallat olla vapautuneesti sellainen kuin pakottamatta olet, olet silloin kaunis vaikka painaisit mitä.
Itsensä nälkiinnyttäminen, ruumiinsa kiduttaminen ja rankaiseminen sekä sairaalloiseen painontarkkailuun keskittyminen on rumaa ja luotaantyöntävää touhua. Laiha ihminen on pahimmillaan aivan hirveän ruma, jos hänestä näkee että laihuus on elämän ainoa tavoite ja sisältö. Syömishäiriö ei tee sinusta kaunista, vaan varastaa sinulta kauneuden ja kaiken muun, sekä lopuksi tappaa sinut.
2. Tee mitä tahansa, että olisit terve ja hyvinvoiva. Pidä ruumistasi hyvänä, ravitse sitä ja pidä huoli siitä että se saa kosketusta ja mielihyväkokemuksia.
Kokeile uusia makuja, tuoksuja, tuntemuksia, musiikkielämyksiä ja maailmaasi avartavia kokemuksia. Milloin viimeksi söit ravintolassa, jossa et ole koksaan käynyt. Kokeile itämaisia, vahvasti maustettuja ruokia, esim. thaimaalaista keittiötä. Riisin voit jättää syömättä jos pelkäät sen kaloreita liikaa.
Kokeile muutenkin voimakkaasti tuoksuvia mausteita ja ainesosia. Tee itsellesi kuumia juomia esim. teelusikallisesta inkiväärijauheetta, pari ruokalusikallista sitruunamehua, maun mukaan hunajaa ja kuumaa vettä. Lämmittää ja tekee olon hyväksi iltaisin. Vähentää ruoka-ahdistusta.
Hyviä makuja ovat myös chili, wasabi rosmariini, piparminttu, salvia, timjami, curry, kookos, valkosipuli jne. Kokeile kaikkea uutta ja erikoista. Ruuan pitää maistua joltakin, että sitä ei tarvitse syödä lapiokaupalla ja sitten oksentaa.
Syö lisäksi paljon kalaa, se on hyvää ravintoa ja vaikuttaa mielialaasi.
Älä syö paljoa sokeria. Se on samanlaista ainetta kuin suola: pieninä määrinä hyväksi, isoina pahaksi.
Varo sullomasta elimistöösi myrkkyjä, jotka häiritsevät rajusti sen omaa aineenvaihduntaa. Varo myös rääkkäämästä ruumistasi pelkän rääkkäämisen ja laihtumisen vuoksi, sillä kidutettu ruumis muistaa ikuisesti kaiken sen pahan mitä sille teet. Ruumis paranee jokaisesta kidutuksesta entistä hitaammin. Ruumis voi jopa luulla, että maailmassa ei ole mitään muuta kuin tuskaa ja kidutusta ja alistuu siihen.
3. Se, mitä vaaka sanoo, on useimmiten kissanpaskaa. Normaalin ihmisen paino heittelee useita kiloja ees taas, naisilla esim. kuukautisista ja hormonitoiminnasta riippuen. Siinä ei ole mitään outoa. Jonain päivinä syöt ja juot enemmän, toisena vähemmän. Et voi joka päivä syödä vähemmän ja painaa vähemmän, koska sen touhun päätepiste on kuolema.
Huolestua kannattaa vasta siinä vaiheessa, kun paino alkaa hallitsemattomasti kivuta painoindeksin ylärajoille. Vasta silloin on aika ruveta katsomaan ankarasti mitä suuhunsa laittaa, ettei muutu satakiloiseksi.
Mittaatko muuten kuluvaa aikaa tuijottamalla sekunteja tai minuutteja. Ai etkö? No miksi sitten mittaisit tuijottamalla vaa´an satoja grammoja tai kiloja? Mitä niillä on väliä? Kukaan ei näe paljaalla silmällä painatko viisi kiloa enemmän vai vähemmän.
Miksi painoindeksi ei muka päde sinuun, jos se pätee kaikkiin muihinkin ihmisiin. Jos painoindeksi sanoo, että olet tietyssä painossa indeksin alarajalla (ja näytät vielä kohtuullisen terveeltä, joskin hyvin laihalta), niin miksi sinun pitää vielä siitä pudottaa kymmenen kiloa näyttääksesi keskitysleirillä kuolleelta ja todella kammottavalta. Siksikö, että luulet voivasi määritellä uusiksi luonnonlait ja luulet olevasi se poikkeustapaus, joka näyttää taivaaseen nousemaan valmiina olevalta enkeliltä, etkä törröttäviä luita täynnä olevalta nahkapussilta painaessasi 30 kiloa.
4. Se, että ihminen osaa pysytellä terveessä painossa ja syödä sopivasti niin, että voi hyvin ja jaksaa, on näinä syömishäiriöisten kulta-aikoina todellinen osoitus tahdonvoimasta. Se, että syöt sekä ravitsevaa, monipuolista että aistielämyksiä miellyttävästi helliviä ruokia järjellisiä määriä, ilman että joudut kiinnittämään ylenmääräistä huomiota syömisiisi, on sitä todellista vahvuutta.
Toki ihminen voi olla niinkin tahdonvoimainen ja vahva, että kaluaa vaikka hampaillaan itseltään jäsenen irti jos niin päättää, mutta harvapa moista tekoa pitäisi millään tavoin tavoiteltavana. Jos ei ole aikaa muulle kuin anoreksian ajattelemiselle, elämän kaikki vahvuutta ja todellista tahdonvoimaa vaativat kokemukset jäävät kokematta. Anoreksiaan kuolevan viimeinen voitonriemuinen ajatus tuskin on, että: ”vittu kun mä olin vahva ja tahdonvoimainen, kun onnistuin kaikesta estelystä huolimatta kuolemaan nälkään. Olipa vaan hieno elämä.”
5. Miehet pitävät hoikista ja terveen näköisistä naisista, mutta yökkivät ja kiroavat melkein poikkeuksetta nähdessään anorektikon kropan. Sori, mutta näin vain on. Miesten reaktiot liian laihoihin naisiin ovat paljon rajumpia kuin naisten.
Naiset tuntenevat sentään jonkinlaista sääliä, mutta kaikki miehet kommentoivat anorektikon nähdessään armotta, että ”hyi vittu mikä saatanan raato” tai jotain muuta yhtä herkkää.
Mietipä muuten itse tilannetta, jossa menisit silittämään vierasta kissaa. Kumpi tilanne olisi sinusta miellyttävä: Se, kun silitettävä kissa olisi kämmenesi alla irvokkaan laiha törröttävine luineen ja kauhtuneine turkkeineen, eikä se kestäisi enää edes kosketusta kirahtamatta kivusta ja väistämättä kättäsi. Vai se että kissalla olisi lihaa luidensa päällä, lihaksia ja terve turkki ja se nauttisi kosketuksestasi ja omasta ruumiillisuudestaan onnellisena kehräten ja sinua puskien. Tuo sama vertaus pätee myös siihen, millä mielellä miehet koskettavat naista. Sairaan olennon silittäminen ei ole miellyttävä kokemus, eikä ainakaan seksuaalinen.
6. Nälkä on ystävä, jolle täytyy aina kuin mahdollista, tarjota ruokaa. Ainuttakaan ystävää ei kuitenkaan pidä syöttää niin täyteen, että hän voi huonosti ja oksentelee syömänsä pihalle.
Nälkä on tosi hyvä ja luotettava ystävä, sillä sen ilmaantuessa voit aina ilman taka-ajatuksia syödä jotain pientä ja odottaa, kunnes se seuraavan kerran ilmoittaa itsestään. Kun tunnet nälkää, ruoka menee todelliseen tarpeeseen.
Nälkä on syytä erottaa ankarasti ruoka-aineiden puutteesta johtuvasta ahmimishimosta. Ahmimishimo, joka pakottaa sinut syömään itsesi tinkeäksi on pahin vihollisesi, jonka olet ottanut ystäväksesi siinä vaiheessa kun aloit panttaamaan ruokaasi ja paastoamaan silloin kun kehosi juuri tarvitsisi jotain sopivaa ravintoa. Nälkä ei koskaan valehtele sinulle samalla tavoin, kuin ahmimishimo. Ahmimishimo on kavala varas, joka yrittää ryöstää kaiken syömättä jääneen kerralla ja joka kuitenkin pakottaa sinut lopuksi oksentamaan kaikki ruuat pihalle, koska paastonnut ja kutistunut vatsasi ei tietenkään pysty isoja määriä ruokaa sulattamaan. Oikea nälkä talttuu kevyellä monipuolisella aterialla, joka ei aiheuta sinulle inhottavaa tinkeyden tunnetta, eikä halua oksentaa.
7.Liian laihat luurangot näyttävät yleensä naurettavilta, kärsiviltä, sääliviltä, muovisilta, surullisilta, ahdistuneilta, vastenmielisiltä, sairailta, eläviltä kuolleilta ja sellaisilta, joiden kanssa terve ihminen ei vaistomaisesti halua olla tekemisissä. He näyttävät pahalta missä tahansa vaatteissa. Anorektikon kannoilla laahautuu aina kalman laahus, joka saa värähtämään säälistä, pelosta ja ehkä jopa inhostakin.
TÄSSÄ MYÖS "TIPSEJÄ", JOILLA KUMOAN/KORVAAN EPÄTERVEET JA VALHEELLISET OMASI:
- Nuku sopivasti. Kroppa tarvitsee leponsa. Tästä lienemme samaa mieltä.
- Älä koskaan syö itseäsi LIIAN täyteen, sillä se toden totta edistää syömishäiriöitä. Myös tästä olen samaa mieltä kanssasi. Ahmiminen on terveellekin ihmiselle epäterveellistä.
- Vältä laihduttamisesta ja painontarkkailusta seuraavaa jatkuvaa ahdistusta ja stressiä. Se ei todellakaan ole sinulle hyväksi.
- Liikunta on tärkeää! Happi on hyvästä. No totta helvetissä liikunta on tärkeää ja happi hyvästä. Mutta liikunta ei saa olla rangaistus ja rääkkäyskeino, vaan mielihyvän lähde, jossa saat onnistumisen kokemuksia ja samalla pidät kroppasi hyvässä kunnossa. Jos et syö tarpeeksi, liikunta on pelkkää paskaa ja ajantuhlausta. Et saa siitä mielihyvää ja se tuhoaa kroppasi. Kun kropassa ei ole tarpeeksi energiaa liikuntaan käytettäväksi, se ottaa energian esim. AIVOISTASI.
- Juo vettä, kofeiinia, vihreä tee. Mutta älä liikaa. Liika nesteen litkutus liuottaa luistasi mineraalit ja on tosi tyhmää. Osteoporootikoilla EI ole kivaa.
- Pidä taukoja/pureskele ruoka hyvin. Just niin. Ja katsokin, että pureskelet muutakin kuin niitä salaatinlehtiä.
- SYÖ ENNEN TREENAAMISTA. Mitä vitun järkeä muka olisi treenata tyhjillä energiavarastoilla ja tajunnan rajamailla. Mahtaa olla aika hienoja urheilusuorituksia sellaiset, kun meinaa koko ajan pyörtyä. HANKKIUDU SELLAISTEN URHEILULAJIEN PARIIN, JOISSA TIKKULAIHUUS ON PAHASTA JA TERVE LIHAKSIKKUUS HYVÄSTÄ.
- Kuntoile silloin kun se tuntuu hyvältä ja parhaalta. Älä kuntoile rangaistaksesi itseäsi, vaan siksi että treenaaminen on kivaa ja antoisaa itsessään.
- Heitä kaikki rasvanpolttopillerit, nesteenpoistolääkkeet ja muut lisäainepaskat mäkeen. Ne vahingoittavat sinua ihan saatanasti, eikä niillä ole mitään positiivisia vaikutuksia. Ja laihdutuslääkefirmat nauravat sille, että olet niin tyhmä, että ostat niiden paskaa.
- Älkää koskaan laskeko kaloreita, älkääkä pitäkö ruokapäiväkirjoja, ellette ole painoindeksin mukaan vakavasti ylipainoisia. Nälkä on ainoa oikea mittari sen lisäksi, että et ahda koskaan napaasi soikeaksi, vaan syöt pieniä aterioita aina silloin kun on nälkä.
- Äläkä tee mitään helvetin painotaulukoita. Painotaulukot voi tunkea syvälle persiiseen, niillä ei tee mitään. Punnitse itsesi korkeintaan kerran kuukaudessa ja pyri pysymään siinä painossa, missä jo olet, EI YHTÄÄN ALEMMASSA.
- Kun alkaa ahdistamaan, lopeta ahdistusta lisäävien sairaiden proanasivujen selaaminen, polta kaikki etovat thinspiration-kuvasi, sano EI luurankoanorektikkojen kuville ja huuda ääneen, että SINÄ et halua olla mikään säälittävä klonkku.
Tee uudet verkkosivut, jossa kerrot miten taistelet sairauttasi vastaan ja etsi joka helvetin kolosta löytääksesi lääkäreitä, asiantuntijoita, kohtalotovereita, psykiatreja, kavereita, neuvojia, luontaislääkitsijöitä, akupistehoitajia, hierojia, tuoksuterapeutteja, ihan ketä vaan, jotka pystyvät lievittämään ahdistustasi. Siihen sinulla on oikeus ja se on tärkein tehtäväsi. Sinun kuntoon hoitamisesi on puolestaan heidän tehtävänsä.
-TAISTELE, äläkä ikinä alistu. Anoreksialle antautuminen on aina tyhmyyttä, heikkoutta, periksi antamista ja säälittävää uikutusta. Tiedän, ettet halua olla sääliö. Potki anaa perseelle.
Tämä muuten oli paras tekstinpätkä, mitä blogissasi lukee:
”Taistelen kaiken voimin etten enää joutuisi sen kierteeseen. Pitkästä aikaa elämässäni tunnen saaneeni siitä taas otteen ja hallitsevani sitä. Nyt haluan herätä aamulla, haluan tehdä kivoja asioita:)”
Tuo on todellinen minäsi. Se ihminen joka taistelee sairautta vastaan ja osaa siksi myös arvostaa ja tuntea mielihyvää terveen elämän hienoista asioista. Pyri tuohon jatkossa. Joka ikinen päivä elämäsi loppuun asti.
Siis tässä uusiksi mainitsemani Biovitan anoreksian tutkimukseen liittyvätlinkit, jotka eivät toimi tuossa tekstissä (laatikko katkaisi niistä osan pois):
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset
_tiedotteet/300704_01.html
ja
http://www.biovita.fi/suomi/
uutiset_tiedotteet/200807_01.html
Nuo linkit eivät näytä vieläkään toimivan suoraan copy-pastella, mutta pääset artikkeleihin helposti hakemalla googlella lauseet:
"Anoreksian perinnöllisyys varmistuu"
ja
"Etyyli-EPAa anoreksiaan"
Suosittelen noiden lukemista. Toivoa on.
Nämä ovat myös hyvät sivut, jos hakee vertaistukea:
http://www.syomishairioliitto.fi/
Hym . . . joskus olen miettinyt että bulimia olisi hyväksi, siis minulle ylipainoiselle.
Vai olisi bulimia hyväksi. Typerys! Oletko valmis kantamaan myös kaikki ne pitkäkestoiset vammat, mitä jatkuvasta oksentelusta seuraa?
Olen sinulle hyvin kateellinen, laiha=kaunis. Minäkin ehkä joskus:)!
Minua sattuu, kun tiedän, että voit huonosti. Sinä satutat myös muita kuin itseäsi, esimerkiksi perhettäsi ja kaikkia muitakin, ketkä välittävät.
Ensimmäinen aste paranemiseen on se, että tietää tarvitsevansa apua. Sinä tiedät. Yritä kerätä rohkeutta hakea sitä. Pystyt kyllä siihen!
Hoikka voi olla, vaikkei ole ana. Kun parannut, voit olla hoikka ja nauttia silti elämästä täysin siemauksin!
HEI:)
KIINNOSTUIN SUN KUVISTA JA JOKU MAINITSI ET SULLA ON KUVIA IRKUSSA...ONKO VIELÄ?EN TIEDÄ MITEN IHMISET SUHTAUTUU TÄÄLLÄ TÄHÄN PROANAAN, MUTTA OLEN YRITTÄNYT ETSIÄ SIVUJA JA ERITYISESTI JUTTUKAVERIA KYSEISESTÄ ASIASTA JA EN OLE VIELÄ LÖYTÄNYT. OIS KIVA VAIHTAA AJATUKSIA SAMANKALTAISTEN IHMMEISTEN KANSSA ETTÄ JAKSAA VALITSEMALLAAN TIELLÄ.
Oon käynyt useasti sun nettisivulla ja kattomassa blogiasi ja toivoisin,pyytäisin suorastaan anelisin sua kirjottamaan sinne useammin, koska siitä on ollut mulle niin paljon apua laihtumisessa. Ja vaikka siellä onkin vain muutama kirjoitus niin se auttaa. Tiedän että tämä ssaattaa kuulostaa tyhmältä mutta tarvitsen sitä. Voimia sulle ja hyvää jatkoa.
toisaalta ihailen sinua, toisaalta säälin ja toisaalta vihaan.
itse tunnen aikamoista inspistä laihduttaa sivujesi vuoksi..en sitten tiedä, tahdotko sitä helvettiä muille.
minä olen jo muutaman kerran oksentanut syönnin jälkeen, ja jos siinä vaiheessa olen vihannut sitä, ja en tee sitä enää, eikä bulimia ole lauennut.
mutta huomaan kyllä olevani altis,
ja toivon että lopetat sivusi, joita melkein pakkomielteen omaisesti lueskelen.
olen kokenut jo pienen palan siitä tuskasta, jotkut kokee sitä nyt,
joku joskus, ja joku on jo kuollut sen takia. ja sitten monet ihmiset on surullisia, ja masentuneet..
niin paljon pahaa ettei sitä kestä. olet älyttömän laiha, hae apua, sinusta välitetään.
ymmärrän tuon, että tahdot tuntea vain vähän rakkautta,niinhän jokainen..
mutta tunnen aika ristiriitaisia tunteita tätä juttua kohtaan..enimmäksi osaksi surua ja inhoa.
mutta etkö oikeasti ymmärrä, että pitämällä julkista blogia, satutat myös muita! ole kiltti ja lopeta..
itsekäs on masentunut ihminen,
mutta myötätuntoa ja vastuuta muista voisit tuntea edes hiukan..
miten pitkä olet by the way
Onko kaikki hyvin? Susta ei ole kuulunut vähään aikaan.
Moi! Saanko kysyä, että jos sulla on tollasia tauteja/sairauksia, Miksi ihmeessä haluat vielä laihtua? MIKSI? Näistä sivuista huomaa että olet pohjimmiltasi hyvä ihminen. Älä tee ikinä itsemurhayritystä. Tiedän ettei elämäsi ole helppoa. Jos pystyt, Yritä. Toivottavasti kysymykseni ei loukannut!
kunpa kirjoittaisit useammin :(
Mulle tulee todella paha mieli kun luen näitä "kommenttitaisteluja".
Haluaisin toivottaa sinulle voimia, ja lähetän sinulle suurensuuria voimahalauksia! <3
Olen samanikäinen kuin sä. Juttujesi lukeminen sai kyyneleitä silmiin. Se on niin surullista ja hirveätä, kun ei voi hyväksyä itseään ja tuntee ettei kukaan rakasta.. :( En halua haukkua sua, eihän syöpää sairastavaakaan haukuta tai pidetä huonompana. Toivon vain että saisit elämäsi kondikseen ja itsesi vielä joskus parantumaan ja voisit olla onnellinen ja hyväksyä ittes niin ettei ulkoiset asiat vaikuttaisi siihen. tsemppiä :)
Lähetä kommentti