Päätin laittaa kuvia itsestäni tänne, jotta voisin helpommin ja motivoituneemmin seurata laihtumistani. Vihaan itseäni ja olen viimeaikoina antanut kaiken karata käsistä. Mutta nyt olen vahvempi kuin koskaan ja teen kaikkeni saadakseni mitä haluan. Ja tätä haluan...

Yks la pari viikkoa sit pidin bileet meillä, jossa tietty oli kaikkea sipsiä ja rasvasta naposteltavaa, mutta en yhtään sortunut syömään! Hienoa! Toivon ettei muut ihmetelleet liikaa...tuskin, kaikki oli aika kännissä, itse myös:) Sillon en oikeastaan edes ajattele ruokaa ja ruokahalu katoaa täysin. Koko päivän aikana olin syönyt yhden ainoan ananaspurkin ja olin kerennyt käymään aamulla salillakin. Yöksi menin miehelleni, jonka kanssa olemme jo pitkään tapaillet, ja valitin että on niin huono olo etten pysty syömään ja söin vasta illalla kun tulin kotiin. Mun on pakko valehdella sille ja ahdistaa aina tosi paljon kun se pakottaa syömään, mutta hyväähän se vaan tarkottaa. Muut ihmiset eivät vaan ymmrrä miten pahalta syöminen tuntuu.

Joskus itsekin sorrun syömään, ahmimaan. Se on bulimian syytä. Itselläni on ollut aina bulimiaa ja anoreksiaa kausittain. Kaikki alkoi anoreksialla ja muuttui sitten 2 vuoden kuluttua bulimiaksi, perheen painostuksen takia. Ne luulivat että olin täysin parantunut mutta salaa oksentelin. Pian paino alkoi ahdistaa tosi pahasti ja anoreksia palasi. Sitä kesti 1,5 vuotta. Masennuin pahasti ja aloin oksentamaan päivittäin. Tulin normaalipainoiseksi, mikä oli järkyttävää. Nyt olen tässä, olen pudottanut painoa koko ajan hyvään tahtiin ja olen pian taas ihanne painossani:) Luultavasti 42...mutta katsotaan kun pääsen tonne 45:een.
Nyt painan 51. Se on itselleni todella, ihan vitun paljon verrattuna siihen että alimmillani olen painanut 39. Pituuteni on koko syömishäiriön ajan ollut 163cm...pituuskasvunihan loppui yläasteella anoreksian takia. Haluan olla taas se hauras tyttö...