Heippa... Olen ollut viime aikoina poissa ja tänään tuli taas tämä mieleeni. On perjantai yö, hieman humaltunut olo ja väsyttää aivan sietämättömästi mutta päätin silti istuutua tätähn koneen ääreen hetkeksi. Ahdistaa! Tekee niin mieli tyhjentää taas taakkaa. Haluan täyttää itseni sisältä jolla oksentaa kaikki paha sisältäni. Siltä se tuntuu. Saada hetkeksi se kevyt, tyhjentynyt tunne...hetki, jolloin en kykene minuuteiksi ajattelemaan, saan pääni tyhjäksi. Olen liikaa yrittänyt, tuloksetta! en saa painoa muuttumaan, ajatuksiani enää kasaan, en tunne itseäni hyväksi. Toisin sanoen, kuvotan itseäni:
Vihaan kaikkea minussa! Vihaan vartaloani, vihaan reisiäni, läskejäni, ääntäni. Vihaan ajatuksiani, vihaan elämääni ja ihmisiä jotka välittävät vain itsestään ja ajattelevat syömishäiriön olevan hienoa! Tämä ei ole hienoa! Vain se tunne on hienoa, kun olet voittanut itsesi, olet todistanut pystyväsi mihin vain...Olet onnellinen! Muuta en toivo...
Olen epäonnistuja kun en ole pystynyt kontrolloimaan itseäni, en ole tarpeeksi yrittänyt ja nyt saan kärsiä seurauksista. En halua tätä vartaloa, en ole onnellinen siinä ja siksi elämä tuntuu päivä päivältä vaikeammalta ja surullisemmalta. Pahinta on se että kukaan ei tunnu ymmärtävän. Jällen kerran olen pettänyt itseni. Ei paitsi epäonnistumisesta painonpudotuksen suhteen vaan siitä mistä pääsin vuosia sitten eroon...Kaksinkertainen viihteellä käynti viikossa on saattanut minut taas kiusaukseen. Otin taas sitä ihme-pilleriä... miksi... vaikka toivoin niiden päivien olevan ohi vuosi sitten. Olenko todella menettänyt otteeni taas vai vain tylsistynyt elämään, vaikka tiedän mitä se tuo taas tullessaan.
Kaikkein pahimpina hetkinä kun olet ollut useita päiviä syömättä ja tullut siitä liian ylpeäksi, sorrut ahmimaan ja siinä vessan pytyllä oksentaessa et saa kaikkea sitä lihottavaa paskaa ulos itsestäsi vaan se jää sinne turmelemaan ja syövyttämään kaiken minkä eteen olet raatanut ja kärsinyt, saan sen pelottavan tunteen missä haluaisin kuolla siihen paikkaan...joskus haluaisn taas rangaista itseäni... nähdä taas sen viillon joka tuoreena tuntuu iholla niin pahalta ja kivuliaalta että unohdat läskien kertyvän reisiisi. Toivon kyllä että en koskaan näkisi enää mitään sellaista ihollani... aah, alan olla todella väsynyt...kirjoitan huomenna herättyäni mitkä fiilikset...
74 kommenttia:
Hyvä Lasiluuranko ja muut!
Et saa ikinä hyvää oloa ulkoapäin, mikään paino ei tule riittämään, jotta tuntisit olosi hyväksi. Koska sitähän sinä haluat - TUNTEA OLOSI HYVÄKSI. Laihduttamalla, viiltelemällä, oksentamalla se ei onnistu, ei koskaan - pysyvästi. Muutoksen suunta on AINA sisältä ulospäin. Ala pitää itsestäsi ihan sellaisena kuin olet nyt, äläkä väitä, ettet pysty siihen - kyllä sinä pystyt! Vahvista itseäsi esim. lukemalla The Secret, salaisuus. Tsemppiä parempaan elämään! Sinä onnistut!
Hei, tyttö. Yritä muistaa, ettet ole yksin tämän kanssa, meillä kaikilla on näitä samoja ajatuksia. En minäkään jaksa ruumistani, kilojani, mitään.
Pärjää. <3
Psykiatrisena sairaanhoitajana hoidan sinunlaisiasi suljetulla osastolla. Lopulta et jaksa enää ja löydät itsesi osastolta. Onko laihuus sen arvoista kun pystyt elämään hoikkana tervettä elämää? Älä lietso ainakaan anoreksiaa netissä, potilaani lukevat sivujasi ja inspiroit heitä yhä syvemmälle sairauteen. Pidä sairaus itselläsi tai hae apua mutta älä kannusta muita.
Kiitos kivoista kommenteista mutta sinä sairaanhoitaja, voit painua muuaalle. Jokainen ihminen on yksilö ja yksilöllisesti kokee tämän sairauden. Ja sinun ammatti-ihmisenä tulisi tietää ettei anoreksiassa ole kyse juurikaan itse laihtumisesta kauniiksi vaan se että päässä ei ole kaikki kunnossa (sen on voinut laukaista esim jokin trauma, hyväksikäyttö, jätetyksi tuleminen jne..) Olen sitä mieltä että ammatti ihmiset osaavat kyllä hommansa mutta tämän kokenut ja siitä selvinnyt saa minun kaiken kunnioituksen ja on paras ihminen ymmärtämään.
Ja tiedoksi, olen hakenut apua, olen käynyt miljoonilla lääkäreillä ja terapeuteilla mutta mikään ei ole tuntunut auttavan. Nyt olen jo luovuttanut. Älä suotta kehota minua hakemaan hoitoon, olen siellä jo monesti käynyt. Tiedän kyllä tilanteeni ja kauan minulla on suunnilleen aikaa
Lasiluuranko kiitos ihanista sivuista ja siitä, että olet olemassa!
Sinä autat minua tavoitteessani tulla 39 kiloiseksi.
Hyvää syksyn jatkoa!
Hei Lasiluuranko!
Ihanaa, että olet alkanut taas ilmoitella itsestäsi silloin tällöin, sillä kerran meni lähes puoli vuotta, ettet käynyt täällä ollenkaan. Kirjoitat ihanasti. Voimia sinulle tyttö!
"Psykiatrisena sairaanhoitajana hoidan sinunlaisiasi suljetulla osastolla. Lopulta et jaksa enää ja löydät itsesi osastolta. Onko laihuus sen arvoista kun pystyt elämään hoikkana tervettä elämää? Älä lietso ainakaan anoreksiaa netissä, potilaani lukevat sivujasi ja inspiroit heitä yhä syvemmälle sairauteen. Pidä sairaus itselläsi tai hae apua mutta älä kannusta muita."
Aikas vittumaisen kommentin olet "psykiatrisena sairaanhoitajana" kirjoittanut bejbe ;)
^Jaa, mitäs vittumaista tuossa oli? Totta joka sana. Niiin totta.
t. entinen anorektikko/nykyinen psyk.sh
Miksi ette voi haluta olla normaalipainoisia? Eikö juuri laihuuden ihanteen vastustaminen osoita itsekontrollia? On muitakin vaihtoehtoja kuin anoreksia ja ylipaino. Ehkä lievä alipaino on hyväksyttävää ja kaunistakin, mutta liian laihalla eivät erotu edes mitkään lihakset. Miksi näette itsenne kauniina? Myöhemmin tulee pahoja terveydellisiä ongelmia. Menkää peilin eteen ja katsokaa itseänne.
MULLE TULI IHAN KAMALA OLO! Painan itse 50, voisin vaikka repiä kaikki nämä 10kg itsestäni irti! MUN ON PAKKO! SÄ olet niin kaunis ja laiha.... 44kg ! 44!!! :<< NIIN IHANA. Pakko kysyä, paljonko olet pitkä? SUN ON PAKKO VASTATA!! Haluan juuri tuollaiseksi kuin sä olet nyt . niin kaunis. siro . hento.................. :(
Voimia sinulle Lasiluuranko. Minulla on juuri samallainen olo kuin sinulla. Haluan vain laihtua, mutta en halua huolestuttaa lähimmäisiäni. En kuitenkaan pysty syömään niinkuin tavalliset ihmiset. En tiedä mitä haluan. Vihaan itseäni ja kaikkea tätä.
voi kirjoittaisitpa pian taas...
"Taisin löytää isosiskon" oli ensimmäinen ajatus kun luin tekstejäsi.
Kaikkea hyvää sinulle :)
Voimia sinulle!! Muista että olet hieno ja kaunis ihminen :) tiedän, että itsestään on sitä usein vaikea uskoa, mutta anyway totta se on!! Ihailen todellakin sinun ja teidän kaikkien itsekuria ja luonteen lujuutta, itsestäni ei varmaan koskaan löydy noita ominaisuuksia niin paljoa, vaikka haluaisinkin ulkonäköni olevan jotain ihan muuta kuin mitä se on :P ja niin, kun tuossa asiasta oli keskustelua...uskoisin, että ei täällä varmasti kukaan ole tuputtamassa mitään kenellekään muulle...vaikka ihannoinkin laihuutta, en kuitenkaan ikinä kenellekään muulle suosittelisi liiallista laihdutusta. Kai se on vain sitä, että haluaa hallita omaa elämäänsä jotenkin...tai jotain...
Kiva lukee sun juttuja ku mulla on niin samanlaisia ajatuksia kun sulla!! hyvä että löysin tän paikan... täällä on vissiin aika paljon muitakin jotka aattelee samoin,vihaa itseään.. ihana tietää ettei oo yksin tällästen ajatuksien kanssa.
Voimia lasiluuranko. Mä rakastan tätä sivua kun kirjoitat niin hyvin. Mä vihaan itteeni, enkä halua mitään muuta ku että voisin joskus kattoo peiliin ja oikeesti ajatella että tämmönen mä haluan olla, oikeestaan oon aika kaunis. En että aina katse kiinnittyy läskeihin ja siihen miten kaikki on pielessä. En oo onnellinen normaalipainoisena, en vaan oo tyytyväinen itteeni.
Uskomaton kommentti tuo 'miksi ette voi haluta olla normaalipainoisia?'. Voi kun tuohon olisi vastaus, tämä ongelma olisi aikoja sitten sivuutettu. Mä en ole kymmeneen vuoteen osannut SYÖDÄ, siitä voi lähteä liikkeelle kun ajattelee parantumista. Paino on heitellyt 20 kilon sisällä- paastoja->paranemisia ja uusia aina pienempiä lukemia vaa'alla.
Minä en halua olla normaalipainoinen, minä haluan olla laiha. Ja minulla on oikeus olla laiha jos sitä haluan. Jos se on ainoa 'tila' jossa tunnen itseni vahvaksi, on minun oltava laiha jos haluan elää. Heikkona en pärjäisi.
Hyvää jatkoa sinulle lasiluuranko-tyttö, et ole yksin! Ja hyvää jatkoa teille psykiatriset sairaanhoitajat, jatkakaa työtänne mutta muistakaa ettette ole kovin hyviä siinä jos tuomitsette.
Peppi Lotta S.
Pystyt mihin vain, Lasiluuranko.
On ihana lukea, kun olet onnistunut.
Ja joskus kirjotuksesi saa minut itkemään. Mahtavaa. Voimia sinulle. ^^
Tunnen itseni niin feikiksi sinun ahdistuksesi alla. Olen 15 vuotta ja sairastuin puoli vuotta sitten anoreksiaan. Hyvällä ystävälläni on myös anoreksia. Tunnen vain itseni niin saamattamokasi ja läskiksi ja feikiksi ystäväni ja sinun vierellä.
Voimia sinulle, toivoisin että voisin auttaa enemmänkin. Haluaisin olla kuten sinä, mutta tiedän etä 44 kiloa (mikäli se on totta) on liian vähän. Enemmän kuin liian vähän. Jatketaan yhdessä eteenpäin, sinua tukien
-Pandora-
Ensinnäkin, tahdon toivoa sinulle, Lasiruuranko, paljon voimia. Tiedän, mistä kirjoitat, tunnistan itseni melkein jokaisesta lauseestasi.
Ja sitten tahdon ottaa kantaa anonyyminä kirjoittaneelle sairaanhoitajalle, jonka mukaan anorektikot eivät saisi kirjoittaa näitä blogeja, koska muut saavat niistä ''vinkkejä'' ja ottavat mallia. Tämä voi kuitenkin olla aina keino, millä me pystymme kertomaan oikeasti mitä tunnemme ja mitä päämme sisällä liikkuu. Paraskaan ns. ammattiapu ei läheskään aina auta - kyse on itsestä ja omista ajatuksista. Olen sitä mieltä, että kukaan, joka ei ole itse kokenut anoreksiaa tai muita syömishäiriöitä, ei voi tietää miltä tuntuu vihata itseään ja katsoa itseään peilistä joka ikinen päivä pelkästään siksi, että voisi todeta kilojen olevan yhä paikoillaan.
Sun blogi antaa mulle voimaa.
Kirjoitat ihanasti! Oon vasta nyt löytänyt sun blogis,ja tunnistan omia ajatuksiani sun tekstistä.
Mä haluan laihtua. Olla kaunis ja laiha..saavuttamaton. Mä sain uutta energiaa..
Kiitos vielä <3
HAHA OOTPA SÄÄLITTÄVÄ! vituttais muaki olla luonnostaan joku läski!
Hyvää oloa et saa oksentamalla, viiltelemällä tai muulla vastaavalla! Minkä takia sun pitää muka laihduttaa? Vaikka laihdut kuinka paljon, se ei riitä sulle. Syö normaalisti, lenkkeile säännöllisesti, niin se paino ei nouse tai mitään! Turhat herkut pois, mut ei kannata yrittää olla koko ajan vaan syömättä, koska se ysin päätyy siihen ahmimiseen! Voimia sulle!
Et oo kirjottanu pitkään aikaan. Ootkohan ihan kunnossa? Olis kiva jos ilmottelisit jossain välissä jotain.. koita pärjätä. jos elossa olet.
voi ei, mihin sä olet kadonnut! ilmoittaisit taas pian itsestäsi, olen huolestunut.
missä olet tyttöpieni?? toivottavasti hengissä ainakin.. ilmoittele itsestäsi, meitä on täällä monta, jotka välittävät <3
-krisse
Se on sairaus, enkä siksi halua syyttää sinua. Pyydän vaan, että ryhtyisit taistelemaan. Se tuntuu pahalta, se pistää matalaksi, mutta ilman sisäistä muutosta et pysty siihen. Kukaan terapeutti ei pysty parantamaan sinua pakolla, mutta itse pystyt pistämään pyörät pyörimään. Tarvitset kuitenkin muita tueksi matkallasi terveyteen, mutta etsi heitä oikeilta sivustoilta, älä pro-ana. Sieltä saat tukea, mutta se sinetöi kohtalosi. Nyt on aika olla OIKEASTI vahva. Voimia<3
Surkeita nämä syömishäiriöt.Itsekkin kärsinyt,tosin mopo ei ole karannut käsistä kovin pahasti.. Olin aivan liian laiha joskus silti.. Jotain tapahtui ja sain lapsen.Se pysäytti.Se oli kuin ihme olisi tapahtunu.Aina olen haaveillut omasta lapsesta,luulin ettei se olisi minulle mahdollista.Mutta ihme tapahtui.Enää ei itseni riudutus/ulkonäkö hallitse elämääni.Arvostan kroppaani joka toimii niinkuin pitää.Sain täydellisen kauniin terveen vauvan joka on kasvanut 9kk ruumiissani.
Muistatko sellaista päivää kun tunsit olevasi tasapainoinen ja täysin onnellinen ihminen? Muistatko hetkiä, jolloin et miettinyt kroppaasi, syömistäsi, kaloreitasi. Muistatko aikaa, jolloin odotit innolla äidin valmistamaa herkullista ateriaa, etkä jälkeenpäin tuntenut huonoa omatuntoa sen syömisestä. Muistatko huolettomia lapsuudenhetkiä, jolloin tunsit jonkun vanhemman turvan ja hellän huolenpidon illan hämärtyessä, nukkumaan mentäessä? Muistatko ensimmäisen kerran kun rakastuit? Kun unelmoit häistäsi, lapsista, pienestä tuvasta ja perunamaasta. Muistatko ajan jolloin mietit tulevaa ammattiasi? Halusit tuntea tekeväsi jotain hyödyllistä itsellesi ja yhteiskunnallesi. Muistatko vielä ne jouluaatot, jolloin pystyit nauttimaan talven pakkasista ja kuusen koristelusta ilman ahdistusta tulevasta illallisesta?
Meillä jokaisella on yksi elämä. Yksi sielu joka on upotettu yhteen ruumiiseen. Jokaisella on tilaisuus tehdä elämästään juuri sellainen kuin itse haluaa. Kukaan ei ole täydellinen eikä kenenkään elämä tule olemaan helppoa syntymästä kuolemaan saakka. Mutta kannattaako silti yrittää? Miksi haluat luovuttaa kun olet vielä elossa? Jos olet jaksanut tähän asti, miksi et yrittäisi vielä kerran? Miksi et tekisi sitä itsesi vuoksi. Sen vuoksi, että voisit taas joku päivä istahtaa alas, henkäistä syvään ja sanoa itsellesi "nyt on kaikki hyvin".
No joo, tiedän ettei tämä teksti liikuta ketään teistä luultavasti paskaakaan, mutta katsoin juuri tuon Subin syömishäiriö dokkarin, ja olin siitä melko järkyttynyt. Oishan se hienoa voida auttaa teidänlaisianne ihmisiä, mutta tämä on tältä erää kaikki mitä itse pystyn asian eteen tekemään.
Onko lasiluuranko suljettu? Tarvin sitä sivua oikeasti! En jaksa elää ilman sitä!
Voimia sulle. Minulla ainakin tulisi hyvä olo jos saisin laihdutettua, mutta se on niin vaikeaa! Koitan nyt saada ainakin 10 kiloa pois, inhoan itseäni tämmöisenä.. Onneksi löysin nämä sun sivut, ne auttaa mua jaksamaan, ja nyt oon tehny päätöksen, että todellakin laihdun! Kiitos sinulle, ja pärjää!
oothan kunnossa kun susta ei ole vähään aikaan kuulunut ja suntuubin sivut lopetettu?
Voimia sulle, vaikka tiedän että on vähän turhaa sitä hokea..
luultavasti se niiin "laiha" lasiluuranko kieriskelee itsesäälissä jossain helvetin laitoksen nurkassa kun on seonnut päästään kun ei osaa edes laihduttaa! mitä ihmettä te ihmiset itkette täällä? ettekö te osaa laihduttaa ilman tukea tai tehdä itsestänne kauniita? mä painan sen huimat 40 kiloa (olen kyllä muutenkin todella pienikokoinen) ja olen todella tyytyväinen itseeni ja sihen että minulla on ITSEKURIA! jokainen voi olla täydellinen, jos vain itse haluaa!
Mä en oikeesti jaksa ilman tätä blogii ja niitä suntuubi-sivuja!! Miksi et ilmoittele itsestäsi lasiluuranko?!? Mä oon aivan älyttömän huolissani susta!! Anna nyt hyvänen aika jokin merkki että oot vielä elossa! Kaipaan sun tekstejäsi. Oo kiltti ja tuu takas.
<3llä:Scaalet
Mä sekoon kyllä jos sä et anna mitään elonmerkkii! Miten mä nyt selviin.. Tietääkö kukaan miks lasiluurangon suntuubi-sivut on suljettu? Voiko joku valasta vähän? Mä oon ihan tosissani huolissaan lasiluurangosta.
Tuu jo takas! Kaikki kaipaa sua ja sun tekstejä!
Loistavaa, että tuo helvetin itsetuhosivu saatiin viimeinkin suljettua. Monta kertaa sitä sai ylläpidolta pyytääkin.
Hyvä, että anorektikoille tehdään selväksi, että sairauden levittäminen ja ihannoiminen ei ole hyväksyttävää. Ihan turha uikuttaa, että teidän pitää saada äänenne kuuluville - ei todellakaan pidä niin kauan kuin uhallanne yllytätte muitakin hitaaseen itsemurhaan.
Voi vittu! Kuule anonyymi.. EI KUULU SULLE MITÄ IHMISET TEKEE!!!! Pidä huoli vaan omista asioistas!! Painu h********n saarnaamaan mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Oot vaan kateellinen ku toisilla on itsekuria laihduttaa ja tulla kauniiks ja ite joudut olemaan läski. Ja nää sivut onki tarkotettu PRO-ANOILLe! Tajua se että sun mielipiteitäs EI kaivata.
Anteeksi tuo edellinen purkaus.. Ketuttaa vaan noi jotka ei oikeesti ymmärrä..
Mut lasiluuranko?? Missä sä olet? Käyn aina välillä kattomassa että ootko kirjottanu tänne ja käyny täälä mut sinä olet kadonnut.. Oon tosi surullinen ku en voi enää käydä täälä lukemassa sun postauksia.. Tuu takas tai ilmota edes että oot kunnossa.
Toivottavasti se on hoidossa.. Jos näin ei ole niin eiköhän tuo ole jo kupsahtanu.
No anonyymi sun on paras laittaa kuule kädet ristiin ja rukoilla että se EI oo kuollu. Miks sun pitää käydä täälä kommentoimassa tollasia.. Sä et ymmärrä. En mä haluis sairastaa anoreksiaa mutta se vaan ei oo mun valinta vaan se on sairaus. Mä en voi sille mitään että mun on pakko pystyä kontrolloimaan mun syömisi ja että mun on pakko laihuttaa. Se on mun demoni josta mä haluun irti mutta se ei oo niin helppoa. Joten mene masentamaan muita äläkä tuu tänne masentamaan niitä jotka on jo valmiiks masentuneita.
Mä itken täällä, kun luin sun blogias läpi. Toivon, että sä vain kyllästyit tähän ja olet elossa. Enkä ole näköjään ainoa, joka on huolissaan/peloissaan täällä.
En voi ymmärtää sua. Olin ite lähes samanlaises tilanteessa viime joulun mut sitte päätin et nyt alan syödä ja et täst ei tuu mitää ja niimpä pääsin sen ohi. Kyllähän se yhä kauhistuttaa ku vaaka näyttää 53 kiloo mut tiiän että oon hoikka vieläki koska oon pitkä ja en ymmärrä et jos sul on paha olo nii älä tartuta sitä muihi ja älä anna mitää vinkkejä koska sinä.olet.sairas.
Kaipaan sua, Lasiluuranko.
Sun blogi ja sivut auttoi mua jaksamaan. Kiitos. <3
Toivon, että olet saanut elämästä otteen, vaikka se toinen vaihtoehto onkin aika vahvoilla.
Hei lmissä sä olet kaipaan sun kirjoituksias, toivon syvästi ettei oo tapahtunu mitää pahaa. <3
Toivottavasti olet vielä elossa... RIP<3
Kumpa postaisit jotain, toivon ettei sulle oo käynyt mitään pahaa
Tulipa paha mieli kun luin kirjoitustasi, tarkoitukseni ei ole paasata eikä valittaa. Mieleeni tuli vain muistoja menneiltä vuosilta kun laihdutin hurjasti kokoajan eikä elämään mahtunut muuta kuin oman ulkonäön tarkkailua ja liikuntaa. Olin aina ollut ollut tod.hoikka mutta halusin olla vielä hoikempi. Elämä oli raskasta laihdutuksen kanssa kun aina paleli ja energiat oli loppu.Sitten tapasin elämäni miehen ja useamman vuoden seurustelun jälkeen aloin odottaa lasta. Olin varma että painnousu aiheuttaa minulle järjettömän suurta stressiä ja niin aiheuttikin, mutta minulla oli hyvin vaikea raskaus ja jouduin itkemään lähes koko ajan sitä että vauva syntyy hyvin ennenaikaisena ja menetän sen. Sitten yhtäkkiä vaan lakkasin välittämästä kiloistani kun äidinvaistoni heräsivät. Kaikki kävi lopulta hyvin ja nyt olen onnellinen äiti ja rakastunut pienokaiseeni päästä varpaisiin, lupasin itselleni etten enää koskaan vahtaa kilojani kun se tuntui niin merkityksettömältä uuden alkaneen elämän rinnalla. Tulee tod. surullinen olo kun katson viatonta ja onnellista lastani ja ajattelenkin että jos hän joskus sairastuisi syömishäiriöön, niin omasta elämästäni murenisi jotain pois ikuisiksi ajoiksi, se olisi kamalaa eikä sitä surun tunnetta voisi kuvaillakaan!!!Tsemppiä sinulle ja toivottavasti paranet tuosta joskus ja alat elää oikeaa elämää josta voi nauttiakin joskus ( en tarkoita että perhettä tarvitsee perustaa, mutta sellaista elämää jotta tuntisit eläväsi)! Olen jälkeenpäin ajatellut että minusta tuli aika rohkea nainen kun uskalsin luopua painontarkkailusta ja viis veisata siitä paljonko puntari näyttää! Pääasia että olen onnellinen nyt ja samaa toivon jatkoon sinullekin!
Lasiluuranko, missä olet ? Oletko vielä hengissä ? Pitkään olen näitä blogeasi seuraillut, olet ihana, täydellinen ihminen. Haluan olla kuin sinä, omistaa yhtä hyvä itsekurin jne. Tuskin meistä kukaan tätä sairautta on itsellensä toivonut, joskus laihduttaminen menee vain hieman yli, ja sitten se mopo karkaa käsistä.
Voisitko antaa itsestäsi jotain elonmerkkejä? Vai oletkohan kenties osastohoidossa tjn? Toivottavasti hengissä olet. Tsemppiä sinulle! Ikävä on tekstejäsi ja sinua! :(
Laihdutus
Onko Lasiluuranko lihonut...?
Se on vainaa jo.
Turhaan täällä sen perään enää uikutatte
rest in peace beauty<3
Kolme vuotta sitten olet viimeiset tekstiti kirjoittanut.
Rest in peace.
On varmasti vaikea lähteä hakemaan hoitoa.onko sulla ketään joka vois hakea sulle apua? Voit kuolla tohon. Mä toivon et haet apua ajoissa et varmasti haluu kuolla tohon. Onko se oikeesti onnellinen kuolema, onkse sen arvosta. Mä oon varma et mitä nopeammin meet hoitoon sitä suurempi mahollisuus parantuu. oikeesti yritä vielä sä pystyt siihen.
On hengissä ja voi hyvin.
T:LL:n työkaveri
säälittävää a sairasta!
Hyvä lasiluuranko!
Kiitos ihanasta blogistasi<3 Se auttaa minua jaksamaan... Kirjoita vain rohkeasti lisää.
Luen innolla Blogiasi:)
Take care<3
Hei anteeksi että kirjoitan tähän nyt kun viimeisin viesti on tullut 2011.
mutta löysin tämän vasta nyt ku etsin apua syömishäiriööni..
minulla on samanlainen tunne kokoajan haluan vain laihtualaihtualaihtua ja laihtua vihaan itseäni ja sanaa ruoka.. olen käynyt psykiatreilla mitta mikään ei tunnu auttavan. syön kaiken maailman laihdutuslääkkeitä vanhempieni ja ystäväni tietämättä. oksennan ihan kaiken mitä syön. ja nyt en ole syönyt reiluun 4 päivään mitään ja olen laihtunut 2 kg ennen painoin 45kg ja olen 171cm. tiedän sairastavani pahanlaatuista anoreksiaa. mutta kuolen mielummin kuin syön..
mutta todellakin VOIMIA SINULLE<3!
Katsoisitte nyt kaikki hetken sellaisia oikeesti kauniita naisia ku Dita Von Teese ja Marilyn Monroe. Niillä oli sentään kurvit joista miehetkin tykkää. Tehän meette helpoimman kautta vaan jättämällä ruokaa pois ku nälkääkään ei pian tunne ja välil voi käydä lenkillä (t. kokenut). Se vaatii enemmän että muuttaa koko elämää siten että kuntoilisi ja söisi paremmin. Siitä se hyvä olo ja oikeasti kaunis vartalo tulee. Tällä tavalla ootte sen pienen hetken sopivan laihoja muiden mielestä, sillä itse ette ole koskaan tyytyväisiä. Siitä jatkatte sitten erittäin sairaaseen vartaloon kun luut näkyy ja lihaksista ei ole tietoakaan. Lopettaisitte edes tälläisillä muita kannustamisen
en ikinä haluaisi olla anorektikko kaikki miehet karkais kaaauas pois. Liian laiha ei ole kaunista. Miten kehtaat edes astua pihalle kun luut törröttää hyi. Olen kuullut vain pahaa tikku anorektikoista. Eri asia jos on timmi kroppa mikä taas näyttää erittäin hyvältä
anoreksia on parasta <3 olen saanut 15kg pois nykyään 175cm/44kg olen erittäin ylpeä
Hei! Teen blogiaiheista pro gradu-työtä viestinnästä ja haluaisin käyttää Sinun blogiasi osana tutkimusaineistoani. Blogisi nimi ja nimimerkkisi mainitaan työssäni, mikäli annat siihen luvan. Voit pyytää lisätietoja ja/tai kieltäytyä tutkimuksesta lähettämällä postia osoitteeseen kameleita@suomi24.fi. Mikäli haluat mukaan tutkimukseen, lähetän mielelläni linkin myös valmiiseen työhöni myöhemmin keväällä. :)
'Kunpa ei olisi mitään pahaa käynyt' anteeksi nyt vaan, mutta kuoleman kanssa tässä leikittekim :DD lopputulos on aina joko tai: kuolema tai parantumisprosessi..
Kerro mulle mihin sä pyrit?? Mä harvoin kommentoin mihkää mut haluan tietää. Sä kirjotat et näytät kaikille et onnistut ja pystyt siihen MIHIN?? en muista kaikkii sin tavoitepainojas mut ainaki oli 44kg. No sit olikin 40. Muit en muista. Kohta sit 35? 30? 25? Mitä sä tavoittelet. Hyväksynnän saat varmaan ku parannyt ja et tule pitämää itteäs kauniina ennrnku oot sujut itteskans.mitä et tule _koskaan_ olemaan ton sairautes kanssa. Laihdutukselles ei tule seinää vastaa tietys painos vaik niin luulisit. Kohta sul ei ole kun muut ana ystäväs netissä ja en tiedä vaik oikeessa elämässäki. Kukaan ei tule pakottamaan hoitoon kun olet jo aikuinen ja kellään ei ole siihen valtuuksia. Joskus sä huomaat kun et pääse sängystä ylös ja tavaraa tulee molemmist päist ylös yhden omenan takia ja ne harvat hiulset mitä on kun nekin tipahtaa , roikkuu päässä elottomina, että sä oot koko vitun elämäs huijannut itseäs , sun mieles nauraa sulle kuinka oot ollu tyhmä ja et oo kuunnellu niit jotka on koittanut auttaa vaa pilannut elämäs, ja ana sun pääässäs kiljuu että liikkumaa sieltä. Millä sä liikut kun et pääse ylös tai pyörryt? Katot peiliin ja mietit kuinka paljon pitää vielä laihtua et o kaunis, miten sä laihdutat luista ja suolistosta kun ne on liian isot? Mikset näytäkkään samalle kuin sairaanloiset ihmiset kuvissa ? Koska totuus on että nekään ei ole kauniita todellisuudessa. Se on vain muokattu kuva. Tuut saamaan mustelmia helpommin, verisuonet pullottaa, kynnet halkeilee ja iho on nukkainen sitä ei kutsuta hauraaksi ja somaksi vaan rumaksi ja riutuneeksi. Kuka sen "kauneuden"näkee kyn ei ole ihnisiä ympärillä ja itse ei näe peilissä kun epäonnistuneen ihmisen? Kun ei ole mistä laihduttaa eikä halua kuolla mitä teet? Lihotat pari kiloa ja laihdutat ne pois. Ja taas uudestaan. Mutta joskus säkää et tule pääsemään laihemmaksi, jäät junnaamaan paikallesi ja olet siibä pistees siihen asti et joku tulee pelastamaan tai mieles voittaa anan tai kuolet. Mut voittaako sitä enään yksin kun ei osaa enään siirtyä normaaliin elämään mut haluaa elää sitä? Tää viesti tuskin hetkauttaa sua tai koitat toden teolla parantua mut koita katella itseäs peilistä realistisesti ja mieti onko ne kuvat mitä katselet todellisuutta. Jos et halua olla löllö nii voimistele , mut mieti että se mikä roikkuu alkaa olemaan vain nahkaa. Ja sitä et saa pois laihduttamalla. Sitä tulee vain lisää. Ja haluan vannottaa et tän viestin ei ole tarkoitus aiheuttaa pahaa mieltä vaan kertoa sulle totuus yhtään kaunistelematta koska se ei auta mitään. Miks kaunistella asiaa mikä ei ole kaunista? Herätys nuori nainen heitä se ana vittuun sun päästäs, ainut asia mikä sussa on rumaa on juuri se ana. Sä voit olla laiha ja kaunis, mut yksinäinen luinen nahkakasa, se ei ole kaunista, ja puheet anan kauneudesta on täyttä paskaa. Se on sairaan ihmisen puhetta. Kiitos ja kumarrus
Thanks , I have recently been looking for info about
this topic for a while and yours is the greatest I've came upon so far. However, what concerning the conclusion? Are you positive concerning the supply?
My homepage; cellulite treatment cream
lasiluuranko oletko kunnossa ? koska et oo kirjoittanut pitkään
aikaan! ihannoin sua olet täydellinen enkeli <3 proanna
Lasiluurank rakas. Missä oot???:(( we miss you!<3<3<3<3
Anonyymi sanoi...
On hengissä ja voi hyvin.
T:LL:n työkaveri
26. maaliskuuta 2011 14.58
^ melkonen trollaaja. ^ LOL
ilmota itestäs jos näät tän kommentin!
heii lasiluuranko, missä oot? ilmottele itsestä, kiltti, mä en pärjää ilman sua...
~miia
voi kunpa mäkin pystyisin.. oon vaa säälittävä läskikasa, laihduin vaa 6kg ennenku tuli taas psykat ja terkat.. nyt ne lihotti mua 2kg, ja nyt painan 48kg (ja pituutta vaivaset 164.8).. mutta oon vahvempi, 35kg, täältä tullaan!
Mikäköhän on tämän blogin ylläpitäjän tilanne nykypäivänä? Aika kamalia kommentteja oli noissa postauksissa, ihmekkään jos on ahdistanut..
Tuli kylmät väreet kun löysin tämän blogin ja luin julkaisuja ja monessa julkaisussa oli jo huolestuneita ihmisiä kun ei pariin viikkoon tai kuukauteen kuulunut, aina hädässä onko blogin kirjoittaja kuollut, kun niinhän tässä sairaudessa on todella vaaraksi käydä. Mutta sitten se että viimeinen postaus oli todella se viimeinen ja siitä nyt 12 vuotta on hyytävää ja pistää kyllä miettimään kovasti missä hän on nykyään vai menehtyikö lopulta :-( Olisi nyt jo yli kolmekymppinen. Toivon kovasti että on parantunut ja onnellinen nykyään. Jos kuitenkin on menehtynyt niin rauha hänen muistolleen. Todella surullista miten on joutunut kärsimään
Lähetä kommentti