Taas perjantai... Viime yö oli tuskainen. En saanut nukuttua ja itkin itseni uneen. Olen ollut viime aikioina käsittämättömän väsynyt ja stressaantunut. Kaikki ikävät asiat kasaantuu ja vievät kaiken voiman... Painokin on pysynyt samana. Haluaisin hetken levähtää, päästä tästä kaikesta pois. Pelkään että jos en pian saa iloisuuttani takaisin muut huomaavat ja kyselevät vointiani ja näkevät minun kuihtuvan. Olen kyllä täydellinen näyttelemään ja peittämään jälkeni mutta en jaksa sitä valehtelukierrettä. Olen nyt jo peloissani siitä kuinka hyvin ihmiset syövät valheeni.
Muutin tänne Helsinkiin noin puoli vuotta sitten jolloin painoin joku 55 varmaan ja nyt tähän päivään saakka paino on pudonnut melkein 10 kiloa! Se on ajallisesti pitkä väli ja olen tehnyt sen lähes huomaamatta. Mutta nyt kun annan painon pudota vielä enemmän, pelkään joutuvani taas siihen syyttelykierteeseen. Se on tehtävä nyt nopeasti ennen kuin joku tulee tielleni! Tällä hetkellä elämässäni ei ole yhtään ruuantuputtajaa, en näe usein vanhempiani ja sukulaisiani, enkä enää seurustele...tämä on täydellistä aikaa laihduttamiselle!:)
Eilinen yö myös hieman pelästytti minua. Oksensin, taas tapani mukaan, mutta se ei tuntunut helpottavan enää samalla lailla. En tiedä, joskus on sellainen tunne, kun mikään ei saa kipua pois ni haluat tuntea sitä kipua suurempaa ja se henkinen paha olo unohtuisi hetkeksi. Halusin kaivaa esille jotain terävää ja jättää sillä kädelleni muisto taas ajatuksistani. Mutta en tehnyt niin. En edes oksentanut kuin kerran. Luulen kasvaneeni voimakkaammaksi itsekurini suhteen...ehkä siksi olen helpommin onnistunut painonpudotuksessanikin...
Viime yönä tajusin että jos haluan voittaa itseni ja todistaa muille, on minun annettavani nyt laihtumiselleni kaikki! Minun on todella käytävä täällä ja keskityttävä vain hyppimään vaaálla ja pidettävä vatsani tyhjänä! Tämä on tällä hetkellä ehkä tärkeintä elämässäni. En tiedä miksi, haluan vain että muut nyt taas huomaisivat minut. Haluan näyttää ihmislle mitä heidän kritiikkinsä ja satuttaminen aiheuttavat. En tiedä onko se juuri tämä laihtuminen mikä saa minut onnelliseksi vai tieto siitä että näin minä voin satuttaa heitä...
Niin, eli nyt voisin alkaa pitää ruokapäiväkirjaa ja painonpudotus seurantaa... jokaisen päivän lista syödyistä, oksennetuista, kulutetuista kaloreista ja aamuinen punnitseminen! Kiitos teille:) pidetään myös lasiluuranko-sivut vahvoina. Haleja kaikille!
27 kommenttia:
Olen käynyt jo pidemmän aikaa suntuubi-sivuillas, mutta blogisi löysin vasta äskettäin, kumma juttu :D. No kuiteskin tätä on kiva lukea, vaikka surullista luettavaa välillä onkin... Tosi ihanaa että oot onnistunut! Onnistuisin mäkin :/ yhteiset ruoka-ajat on vaan hankalia...Sulla on nyt ihanteellinen laihduttamis mahdollisuus! :)tsemppiä!
<3
Minullakin kaikki saikin alkunsa siitä kun ihmiset aina jaksoivat piikitellä ja huomautella (kuin iloisina siitä että olin epäonnistunut) raskauden aikana painon nousuani ja synnytyksen jälkeenkään se ei loppunut, tuntui että he olivat iloisia sen puolesta että lihosin...en ymmärtänyt, ja se ärsytti niin suunnattomasti että olen päättänyt "kostaa" ja näyttää että kyllä minä mittoihini takaisin (olen jo päässyt) ja vielä vähän enemmän, koska ne jotka olivat ystäviä, eivät enää tunnu sellaisilta, ystävä ei iloitse toisen epäonnistumisia!
Minäkin olen käynyt suntuubin sivuillasi ja ne auttaa jaksamaan! Ihana blogikin sinulla, toivon että itse pääsisin tuohon samaan ja olisin onnellinen.:)
Hei,
jotenkin ymmärrän sua aivan täysin. Ollaan melko samankaltaisessa tilanteessa; olen tosin muutaman vuoden sinua vanhempi, mutta tämänhetkiset mitat aika pitkälti samat (minulla 164/46).
Näytät kuviesi perusteella aivan upealta jo nyt, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että SE EI VAAN RIITÄ. Mulla sama tavoite tuohon 40 kiloon, marraskuuhun mennessä. Tiedän varsin hyvin, ettei se aivan tervettä ole, enkä varmastikaan 40-kiloisena sovi välttämättä jokaisen "kauneusihanteeseen", mutta niin sen vaan on mentävä. En halua, että mussa on mitään liikaa; en edes halua olla "normaali".
Välillä masentaa, kun läheisimmät ihmiset eivät ymmärrä koko asiaa; ei ole ketään, jonka kanssa purkaa koko hommaa palasiin. "Tasapainoisen ihmisen" mielikuva kun on melko helppo pitää jopa lähimpien mielissä, ja joskus harvoin heikkoina hetkinä näistä asioista avautuessa saa aina vain palautetta, että "no älä nyt, ethän sinä; sullahan on kaikki hyvin"..
-Vanilla
"En tiedä, joskus on sellainen tunne, kun mikään ei saa kipua pois ni haluat tuntea sitä kipua suurempaa ja se henkinen paha olo unohtuisi hetkeksi."
tuttu tunne.
välillä tuntuu että luen omia ajatuksiani täältä.
laihdutko sä syömättömyydellä vai liikutko myös paljon?
Voi grr kun kirjotat hyvin!
Tsemppiä, olen aivan samoilla linjoilla kanssas, sanat mitä kirjotat tuntuu niin omilta...
Virtuaalihali!
http://sokeripulla.blogspot.com/ Kirjoitin sullekkin omaan blogiini pienet terveiset! Jos jaksat käy lukemassa :> <3
Miten te osaatte laihuttaa sillee, että, jos jätätte syömättä niin kukaan ei huomaa tai tajuu sitä.. Mä lopetin koulussa syömisen ja siitä nostettiin sellanen haloo, että hu hu.. Mua ollaan lähettämässä ties minne terapeuteille... Niitä mä kyllä osaan käsitellä, mutta, kun kaverit kantelee heti vanhemmille ja opettajille mun syömisistä niin tuntuu aivan mahdottomalta pudottaa grammaakaan painoo.. Ärsyttää ihan tosissaan, kun ihmiset haluu, että oon lihava ja onneton.. Mä en kestä, jos en saa pudotettuu painoo.. Muutaman vuoden oksentelin, mutta seki loppu lyhyeen, kun on niin sairaan kyyläävä äiti.. Nyt sama minne meen, suihkuun tai vessaan niin joku on aina kuuntelemassa oven takana... Elämä on niin epäreilua!! Auttakaa muakin laihduttamaan. Olkaa niin kilttejä.. Mulla alkaa olla konstit vähissä... ;(
Vastatkaa mahollisimman nopeesti. Kiitti jo valmiiks!
Olen lopettanut syömisen kokonaan, vettä kerran, kaksi korkeintaan päivässä. En viellä ole langan laiha, mutta pian tulen olemaan.. Oksentelen suunnillen neljä kertaa viikossa, jos en sitten enempää. Ruoka ei maistu, ja kun kaverini syövät esim. suklaata, minua ei himota se suklaa. Kun olin normaalipainoinen suklaa himotti.. ja paljon! Minua on viety terapeuteille, ravitsemusterapeutille sun muille lääkäreille/terapeuteille.. Alkaa pikku hiljaa kyllästyttämään ne kysymykset ja kommentit. Haluan olla laiha ja kaunis! Mahdun hienoisiin vaatteisiin, eikä tarvitse kuolata kuitten laihoja vartaloita kun minulla on oma. Voin ihaliia sitä!!
En kuitenkaan suosittele laihduttamista muille.. Mutta omahan on elämänsä!!
~Murmeli
Murmelille: Miten kauan sulla vei, että et syö enää ollenkaa?? Eikö sullee tuu kouristuksia, kun et oo syöny?? Ja muutki kertokaa vinkkejä miten pystytte laihuttamaan ja olemaan syömättä jos alkaa tekeen mieli jotain syötävää?? Mä aina välillä sorrun syömään jotain.. Tulee hirveen huono omatunto ku syö mut sille ei vaan voi aina mitään.. Auttakaa.
-Scaalet-:ille= Kokonaan ei kannata ikinä lopettaa syömistä. Laihduttamiskikoista sen verran, että tee mielummin terve ruokavalio ja syö vähemmän herkkuja ja liiku sopivassa suhteessa. Ja kannattaa myös puhua asiasta vanhemmillesi, koska jos olet normaalipainossa, niin sinulla ei ole mitään varsinaista syytä laihduttaa. He saattavat olla huolissaan, että sairastut anoreksiaan ja sen kautta bulimiaan. Ja ne on sairauksia, usko pois. Ja jos pyrit langanlaihaksi, niin kannattaa käydä ensin tutustumassa sen riskeihin. Se ei tee onnelliseksi, että saa joka päivä pelätä milloin sydän pettää. Onnellisuutta ei tuo myöskään ylilaihuus, se on harha. Ihailun sijasta siinä saa osakseen enemmän sääliä ja järkytystä. Olo on myös aina heikko ja saatat masentua. Aivosikaan ei enää toimi normaalisti. Siksi suosittelen, että lähdet etsimään onnellisuutta hyväksymällä itsesi sellaisenaan. Elämässä on PALJON muutakin kuin ulkonäkö.
Onko tämmösiä blogeja paljonki lisää? Haluisin käydä kattoon muitaki mut hyviä blogeja on harvassa.. :/ Ihmiset tekee blogin mut eivät vaivaudu kirjottaan sinne.
Eläminen on niin vaikeata.. Sitä opetellaan koko elinikä eikä siltikään kukaan tunnu osaavan elää oikein. Aina tehdään jotain väärin, vaikka olisi tehnyt saman virheen jo kymmeniä kertoja.
Kun omasta mielestään elää oikein niin joku tulee aina keskeyttämään ja sanoo miten oikeasti pitäisi tehdä.
Siis täälä on kyllä ihan super hiljasta... Missä kaikki on????
Onko lasiluuranko suljettu? Mä en jaksa ilman sitä, en jaksa! Mä en kestä elämää jos siellä ei voi käydä hakemassa ymmärrystä!
Siis mäkään en kestä, jos tää nyt pistetään kiinni! Lasiluuranko miks et enää kirjota tänne!?! Missä kaikki on? Tää on ainut paikka mistä saa tukee ja missä on ihmisii jokka ymmärtää mua! Siis alan kohta itkeen...
Luean blogistasi omat ajatukseni :o Löysin tänne juuri. Minulla on tällä hetkellä aivan samallainen olo kuin sinulla oli tässä. Kaikki paska kaatuu kerralla niskaan, masentaa, ahdistaa, oksettaa..
Olet laihtunut upeasti! Kumpa itsekkin osaisin :< Olen jämähtänyt ja minulle ei anneta mahdollisuutta laihtua :'<
Hej...
En ole anorektikko ja en haluaisi ollakkaan.. Mua säälittää anorektikkoja, eihän se ole kaunista edes. Tsemppiä teille jos yrittäisitte edes tulla normaalipainoiseksi! Mun mielestä on surullista lukee tätä blogia (mutta mielenkiinnostavaa) jos oksentaa joka päivä tai edes kerran viikossa se ei ole tervettä! Uskokaa pois. Noh monet tykkää olla luihunlaiha ja niinhän se on kkaunista mutta ei olla noin laiha mitä te kerotte olevaanne.. Muistan vielä kun olin koulussa ja meillä oli laiha tyttö luokallamme ja kaikki pojat sano että se tyttö ei ollu kaunis mutta jos se ois normaalipainoinen nii sillon se ois varmaan.
Mutta ymmärrän että on aika vaikeeta lopettaa seurata jotain kauneus ihannetta!
Mutta yrittäkää tulla normaalipainoisiksi se näyttää terveemmältä ja laihuus tuhoo aibvojakin itse olen 162/50 ja en ole läski!!! terkkuja
Ei helvetti...onko teillä muuta elämää??? terkuin, anoreksian rajoilla killuva aikuinen nainen. Lopettakaa , itse yritän koko ajan lopettaa kalorien ja liikunnan ajattelemisen ja alkaa elää normaalisti. Nyt kun tauti ei ole kerennyt niin pitkälle omassa kehossani( mitä nyt että syönnin jälkeen olo on aivan kamala, jalat lötköt, pyörryttää, oksettaa, onneksi poikaystäväni "pakottaa" syömään ´vaikkakin vaan keittoa ja kasviksia mutta silti...Miettikää kauniit naiset..teistä voi(si) tulla vaikka mitä vielä :) jaksamista ja rakkautta , tiedän mistä tuutte ja miihin tod. näk. meette!!
En kyllä mitenkään yritä rohkaista sinua tällä, mutta mä tiiän niiiiin hyvin miltä toi tuntuu kun haluu näyttää ihmisille mitä ne on sulle aiheuttanu. Ite pilasin elämäni koska halusin näyttää joillekki mun koulusta, ja mun perheelle et ne on tuhonnu mut. Sitä sit jatku jotain 3vuotta, eikä kukaan vieläkään huomannu mua... Joten vaikka olen vielä masentunu niin oon vaa yrittäny unohtaa kaikki pahat ajatukset ja yritän päästä ohi siitä. Mutta huonopuoli siinä on se, että sit lopulta mulle tulee sellasia jaksoja jolloin en nää mitään järkeä elämässä ja alan miettiä itsemurhaa, sitte taas piristän itteni joksikin aikaa... Ja epäreiluinta on se, että kun muilla läheisilläni tulee vastoinkäymisiä, siitä nousee kauhea haloo. pelkästään siitäkin että jonkun poikaystävä jättää sen. Noh, eihän murheita voi vertailla :) Mutta tsemppiä sulle.. Toki eihän kaikille välttämättä käy kuten mulle kävi, että menetät sosiaaliset taitos, jäät muitten varjoon ja kaikilla on joku sua tärkeempi henkilö elämässään. Jooooo en tiiä miks tulin omasta elämästäni päivittelemään. :DD mun piti vaan sanoa että koita jaksella!
Toivottavasti Lasiluuranko on parantunut, kun ei kirjoita blogiaan enää (:
hei pakko kysyy et pitääkö syödä laihtuakseen ? mietin vaan ku jotku sanoo et pitää syödä enintää 1500 kcal päivässä et laihtuu, mut onkse totta ?
mä en tajuu, oon skipannu syömistä vaikka kuinka paljon, oon jo pitkään (useita useita kuukausia) ollut syömättä lähes mitään! ja urheillut tosi paljon.. mulle on huomautettu siitä että oon laihtunu paljon, ja oon itekki huomannu muutoksia mun kehossa, housut ja vaatteet on alkanu käymää liian isoiksi ! en tiiä mikä mua vaivaa, mul on jatkuvat paineet mun ulkonäöstä ja painosta puhumattakaan. tuntuu vaan jotenki hyvältä ''kiduttaa'' itseään :o mut se yks ongelma: mun paino ei oo hävinny melkeen mihinkään ?! miksi ? kertokaa mikä siinä on jos laihtuu paljon mutta paino pysyy samana, mitä mulle tapahtuu ? voimii teil kaikil ketkä yritätte laihduttaa ! elämä on paskaa, tiiän sen, mut jos en mitää muuta kerra pysty kontrolloimaa nii ruokailua ja liikuntaa sitte henkee ja veree :) <3 joku päivä mä viel näytän kaikil et pystyn vaikka mihi, sitku oon kaunis (kaunein :( ) ja laiha niinku keijukainen <3
autaaa, miten uskaltaisin oksentaa ? D: haluaisin kaiken turhan pois mahastani mutta en vain uskalla oksentaa! se ällöttää
Lähetä kommentti